perjantai 24. syyskuuta 2010

Elämän pieniä asioita

                                      



                                        Mitä vanhemmaksi tulen,
                                        sitä enemmän pidän pienistä asioista
                                        ja yksinkertaisista totuuksista.
                                        Hymystä, joka tulee suoraan sydämestä,
                                        yksinäisyydestä, joka antaa levon
                                        ja rauhan kiireeseen,
                                        hiljaisuudesta, joka on kauneinta
                                        musiikkia väsyneelle.
                                        Ei kukkien eikä lahjojen
                                        tarvitse olla suuria,
                                        ei unelmien tosia ja toteutuvia,
                                        ei ystävien nuoria ja terveitä.
                                        Miten kauan kannoin harteillani
                                        turhan tavoittelun taakkaa
                                        ennen kuin huomasin
                                        että olin itse seinä
                                        todelliseen elämään.


4 kommenttia:

  1. Pitkään aikaan en olekaan Kitaroa kuunnellut, hienoa musiikkia ja viisas runo!

    VastaaPoista
  2. Kiitän Anna! Kitaro on vain niin ihana....

    VastaaPoista