perjantai 24. syyskuuta 2010
Elämän pieniä asioita
Mitä vanhemmaksi tulen,
sitä enemmän pidän pienistä asioista
ja yksinkertaisista totuuksista.
Hymystä, joka tulee suoraan sydämestä,
yksinäisyydestä, joka antaa levon
ja rauhan kiireeseen,
hiljaisuudesta, joka on kauneinta
musiikkia väsyneelle.
Ei kukkien eikä lahjojen
tarvitse olla suuria,
ei unelmien tosia ja toteutuvia,
ei ystävien nuoria ja terveitä.
Miten kauan kannoin harteillani
turhan tavoittelun taakkaa
ennen kuin huomasin
että olin itse seinä
todelliseen elämään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunista kaikin tavoin!
VastaaPoistaPitkään aikaan en olekaan Kitaroa kuunnellut, hienoa musiikkia ja viisas runo!
VastaaPoistaKiitos peequu!
VastaaPoistaKiitän Anna! Kitaro on vain niin ihana....
VastaaPoista