Kahdeksas runo

   Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve´en valio 

Istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti
pukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa;
kultakangasta kutovi,
hope'ista huolittavi kultaisesta sukkulasta,
pirralla hope'isella.

 Suihki sukkula piossa, käämi käessä kääperöitsi,
niiet vaskiset vatisi,
hope'inen pirta piukki neien kangasta kutoissa,
hope'ista huolittaissa.


Vaka vanha Väinämöinen ajoa karittelevi
pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta.
Ajoi matkoa palasen, pikkaraisen piirrätteli:
kuuli sukkulan surinan ylähältä päänsä päältä.


Tuossa päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle:
kaari on kaunis taivahalla, neiti kaaren kannikalla,
kultakangasta kutovi, hope'ista helkyttävi.


Vaka vanha Väinämöinen heti seisatti hevosen.
Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!"


Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja kysyvi:
"Miksi neittä korjahasi, tyttöä rekosehesi?"


Vaka vanha Väinämöinen tuop' on tuohon vastaeli:
"Siksi neittä korjahani, tyttöä rekoseheni:
mesileivän leipojaksi, oluen osoajaksi,
joka lautsan laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi
noilla Väinölän tiloilla, Kalevalan kartanoilla."

Kuinkahan mahtaa runo päättyä? :)

Täkänästä "Hedelmät"



Hyvää Kalevalan päivää!