Keskelle kesää... helmikuussa

Hölyn pöly häviää.
Tuuli lakaisee pohjan puhtaaksi.
Maa pidättää hengitystään.
Pakkanen kiristyy
pieneksi pisteeksi ladon nurkkaan
ja paukahtaa.

Tulin pitkän matkan takaa
tähän maisemaan, ja siksi puhun
vähän ja kumeasti
kuin ämpäri
jota on täytetty ja tyhjennetty,
aina jotain tarkoitusta varten.

Matka oli pitkä,
minunpituinen,
ja nyt on vaikea muistaa
mitä kaikkea minun piti sanoa.

Mutta voitte kai aavistaa
millaista on
sulaa, palata
keskelle kesää...
helmikuussa,
päästä perille, matkan alkuun.
-Kari Hotakainen, 1987- (muutettu)