tiistai 8. helmikuuta 2011

Keskelle kesää... helmikuussa






Hölyn pöly häviää.
Tuuli lakaisee pohjan puhtaaksi.
Maa pidättää hengitystään.
Pakkanen kiristyy
pieneksi pisteeksi ladon nurkkaan
ja paukahtaa.

Tulin pitkän matkan takaa
tähän maisemaan, ja siksi puhun
vähän ja kumeasti
kuin ämpäri
jota on täytetty ja tyhjennetty,
aina jotain tarkoitusta varten.

Matka oli pitkä,
minunpituinen,
ja nyt on vaikea muistaa
mitä kaikkea minun piti sanoa.

Mutta voitte kai aavistaa
millaista on
sulaa, palata
keskelle kesää...
helmikuussa,
päästä perille, matkan alkuun.
-Kari Hotakainen, 1987- (muutettu)




2 kommenttia:

  1. Ay! Mi muchacha. Tu es mi vida, tu es mi corazon. Que sabe...
    ...suudelman lahjoitin, mulle kun hymyilit, enää muuta tahdo en..

    VastaaPoista
  2. ♪..Lauseet nuo riemuiten kuulen ja saan taas...♪♪

    VastaaPoista