Ilman sinua
minä jäätyisin
näihin kalvakkaisiin
päiviin
näihin piteneviin
varjoihin
joiden kuurahuntuun
marrasvalo ei
enää yllä
Mutta käsiesi lämpö
ei katoa päivistäni
Ilman sinua
minä hukkuisin
ajelehtisin
jäätynein mastoin
katoavaan
horisonttiin
Mutta katseesi valo
ei anna minun eksyä
Jälkesi minussa
valo ja lämpö
ovat kartoittaneet
minuun väylän
majakkasaareen
ja kotisatamaan
sinun merelläsi.
-Tuulen tytär-
 |
| Kevättalvea odotellen... |
Ystävänpäivän pakkanen paukkuu taaskin pian kolmessakymmenessä.
Täällä ystävän päivän jälkeisenäkin on vielä tuo aamukolmenkympin lukema, mun koneellani.
VastaaPoistaNyt enää kakskytä, ja palelelelee :)
max: Lämmin käsi se on joka voi vain lämmittää...
VastaaPoista