sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kirkkaat aamut







Jokainen kevät nostaa silmiini kyyneleet
ilosta, koska tämä maa on niin kaunis.
Järvi on aina uusi ja erilainen,
rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas,
se näyttää virtaavan kuin joki kadoksiin metsiin.
Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu,
sinertävä kuin aamumaito,
sateella sen silkki on harmaa.
Kirkkaat aamut kohoavat,
päivä ja yö vaihtelevat,
sade ja kuulas ilma.
Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.
Eeva-Liisa Manner




2 kommenttia:

  1. Kaunis runo ja ihana kesäkuva, voi kun olisikin paina kevät:)

    VastaaPoista
  2. Niin talvinen on kevät tää.. silti kesäkin jo mielessä häivähtää..

    VastaaPoista