Toukokuun sade

 Niin kylmä tuuli nousi ulapalta 
ja rankka sadekuuro kastoi maan.
Nyt kadut siintää lammikoiden alta, 
ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.

Pois yli kirkastuvan puiston lentää
jo huimakutri parvi pilvien,
mut ihanimman siipeen vielä entää
keväisen päivän kulta viimeinen.

Se hehkuu nyt, se häipyy sineen hentoon,
taas helläks helenee ja joutsenlentoon
se kohoo yli vihertävän maan,
niin taivaallinen loiste saattonaan,

ma että mykkänä ja hurmaantuen
sen tiestä oman kohtaloni luen,
ja silmin kyynelien kastamin
en enää muista, miksi nyyhkytin.
 3.5.1933 -Saima Harmaja-

Nyt riemulauluansa ihaninta
livertää linnut, onnenkiihkeää,
ja lakkaamatta kukkuu kultarinta,
niin ettei metsä henno hengähtää.

Ma, joka päivän hetkin kultaisin
näin valon vaeltavan koivikossa
ylitse kirjan, jota rakastin,
jo suljen lehdet suven auringossa.

Suloista vihreyttä hehkuen hymyilee maassa ruoho jokainen.

ote Saima Harmajan runosta Kultainen päivä

Lämmintä alkukesää Sinulle toivotan!