"Kuulehan,
painaudun sydämeni syvyyttä
myöten hiekkaan
kuullakseni maapallon
sydämen lyönnit,
ja niiden lyöntien
rytmin mukaan
tartun väreihin varmana ja vapaana,
myös tietenkin viivoihin."
-Ellen Thesleff-
1894-95, lyijykynäpiirustus,
Thesleffin pienessä omakuvassa
on signeeraus kahdelta vuodelta.
Sitä on tehty pitkän ajan kuluessa,
ja viivoja on lisätty vielä senkin jälkeen,
kun teos oli jo ollut esillä näyttelyssä.
Viivojen lisääntyesssä
taiteilija pehmensi ilmettään entisestään.
Aavistuksenomaisesti
kasvot nousevat esiin tummasta taustasta,
jota vasten ne
tuntuvat suorastaan loistavan valoa.
Katse on mietiskelevä ja keskittynyt
antaen
välähdyksenomaisen
aavistuksen
sen taakse kätkeytyvän taiteilijan
persoonallisuudesta ja sisäisistä näyistä.
Thesleffiä pidetään yhtenä Suomen ensimmäisistä ekspressionisteista
ja yhtenä merkittävimmistä
pohjoismaisista kuvataiteilijoista.
Hän toimi Suomen kultakauden aikana,
mutta työskenteli 1950-luvulle saakka.
Lähteet: Wikipedia
Viihtyisää taidetuokiota!
♥♥♥♥♥♥
Kaiku (1891) |
'Hei! Mitä kuuluu?' ja kaiku vastaa: 'Hei! Hyvää kuuluu!'
-nettilainauksia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti