torstai 15. syyskuuta 2011

Luontoäidin värejä..





Elämän virrallamme
jokainen vuosi
vie meidät erilaiselle 
matkalle:
myrskyyn ja tyveneen, 
sumuun ja kirkkaaseen
kuohuun ja suvantoon. 


Mutta valo ja pimeys
kukat ja perhoset
linnut ja perhoset
maaemon makeat annit
auringon hyväilyt
vuodenaikojen 
kiertokulussa
alati palaavat
kuin rakkaat uskolliset 
ystävät
koskaan pettämättä
luottamusta.
-Merja Heikkilä-








6 kommenttia:

  1. On muuten upeimpia sanapareja runossa tuo - alati palaavat -! Hieno runo, outoja ovat minulle nuo siniset marjat?

    VastaaPoista
  2. Ranta pohjanlahden, on kuin vieläkin,
    Laulun tyrnin kahden, myös sen kuulisin.
    Kaksi nuorta kerran, niin se laulu soi,
    pakomatkallansa aallot rantaan toi.

    Nyt vaikka vaihtuu maisemat ja aika kuljettaa, ne jotka meitä seuraavat on samaa tarinaa.
    Kuin kivet luona laiturin ne meihin kuuluvat,
    ne kertoa voi sulle, kun niitä kosketat.

    Sanat P Jokinen.
    Balladi. Tempo 130.

    VastaaPoista
  3. hyvä, minulle uusi runo, ihanan syksyisiä kuvia..
    olin vähällä laittaa saman musiikin musiikkikansioon, mutta arvelin sen olevan jo , monilla kanavilla., autum, syksy on saapunut, mutta ei vielä täydellä voimalla.. kiitos vierailusta ja palautteesta runooni. on aina ilo kun jokin kohta kolahtaa;) Vaikka en ole virallinen runoilija vaan harrastaja, laitan aina mieluiten omiani. Musiikki valintasi ovat aina helmiä!

    VastaaPoista
  4. Luontoäiti ja maaemo, ihailtavia sanoja..

    Sinimarja on koristepensaan, korallikanukan marjoja.
    Se menestyy jopa minun metsäisessä ympäristössäni:)
    Kiitän Anna kommistasi ♥

    VastaaPoista
  5. Maxim ♥

    "Kivi sisältää yltäkylläisyyden, toivon, uudelleensyntymisen ja viisauden voimat.
    Kivi auttaa saamaan vastauksia kääntymällä sisäänpäin ja unohtamalla menneen.
    Se auttaa tulemaan tietoiseksi omista ja lähimmäisten tunteista.
    Kivi tasapainottaa tunteellista yliherkkyyttä. Kivi avaa mielen naisellisuudelle."

    VastaaPoista
  6. Kiitos aikis!
    Sinun runosi ovat niin puhuttelevia!
    Koskahan minä saisin oman runosuoneni avatuksi...??
    Kaikki musiikkihan on yhteistä, jotain kappaletta haluaa kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan..

    VastaaPoista