Syksyinen tuli

Sydämestäni kesän vihreys poistuu

syksyn punakeltainen tilalle astuu.

Tunnen pientä alastomuutta

kuin syksyiset puut

lehdet pudottaessaan.

Tunnen voimakkaan vihreän 

ikään kuin ruohon tuoksun

poistuvan, kesän unohtaen.

Punakeltainen väri saa vallan 

tulen liekin lailla sisälläni.

Värit kuin pudonneiden lehtien

lämmittäen ympärilläni.

Sinä olet tuo syksyinen tuli

sinä olet nuo kullanhohtoiset värit.

Näin mieltä virkistäen koen

näin sisimmässäni tunnen!

En kuitenkaan kesän värejä

en kesää kokonaan unohtaen,

sillä sydämeni jälleen keväällä

minä sammalvihreäksi kalustan.

Tunnen syksyllä tulesi lämmön

tunnen keväällä heräävän hehkun.

-Diinaliin-