maanantai 2. tammikuuta 2012

Talvinen tarina








Tähyilen käsi ikkunassa rikkomatta kuvaa
lumihiutale nuolaisee ruutua 
   aivan lähellä.
Kuin ohimenevä uni
katseen kosketus kestää hetken.
Hyppysellinen lumenlentoa asettuu paikalleen.





Suljetun kaihtimen takaa kuuluu hirveää krohinaa.
Tiekarhu.
Se hamuaa lumista asfalttia syödäkseen.
Suupielet kuolaavat jäiset kinokset pihalleni.
Minun on vaikea orientoitua lumitöihin.
Tuntuu silti tärkeältä panostaa lumikolaan.
Kelaan miten kliffaa on tehdä lumityöt.
Oikeesti.





Utelias kuu kurkistaa
sillä on sirppiviikkonsa
lihoo ja laihtuu
täyttää pyöreät hullut päivänsä
osaisi jo päättää.




Lyhty katsoo ja kumartaa
valkoiset kinokset juurtuvat syvemmälle
utelias tintti odottaa oksalla
auringonkukan siemeniä sataa lintulaudalle
hidas viileä valuu - lunta.

 
Runot: Maija Varonen
Kuvat otin ihan ite uudenvuodenpäivänä


Iloitaan talvesta, jospa sen nyt vihdoinkin saamme
☺☺☺☺☺☺☺☺


3 kommenttia:

  1. Pieni hiutale taivaalla lenteli,selässään taikaenkeli.
    Lumihuntuisen harsonsa maahan heitti,
    vanhan vuoden allensa peitti.

    Uusi vuosi tuokoon taikaa,iloa ja onnen aikaa.

    VastaaPoista
  2. -Herää neito pihakoivu
    kerää katseita tähtiyössä
    kiertää, kaartaa kosija taivaan
    hiertää pakkanen viluista tuohta
    huntu yllä kuutamossa
    tuntu viiman vitsaksissa
    kietoo hyistä huntua kireää
    tienoo lasittuu
    lumikitein kukkii vaan
    juurisiten paikoillansa.-
    -Maija Varonen-

    Hentoinen runosi taikoi minut onnelliseksi.
    Kiitos pirita♥

    VastaaPoista
  3. Runokirjani Tuokio ilon railoja ilmestynyt. Kustantaja Mediapinta

    Maija V.

    VastaaPoista