torstai 22. maaliskuuta 2012

Rakkauden kukka






Väristen hurmaa kimalainen vaipuu
syvälle ruusun poveen loistavaan,
min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu.
Sen syli aukee, heteet syttyy, taipuu,
ja lemmen tuoksu hienoin huumaa maan.

Mut vasta silloin täyttyy autuus mainen,
kun suven luoja, tulta-tuhlaavainen,
sun kerran halki kukkain tulla suo
luo ruusun, joss' on mesi jumalainen.
Maan poika tulisin, se silloin juo!
-Saima Harmaja-  9-16.2.1935




2 kommenttia:

  1. Tulppaanit huulillasi välkehtien,
    kuin kimalainen mettä etsien,
    tulen lähelle, kierrän, kaarran,
    lopulta syliini saarran

    Josko jäisin iäksi,
    suureen valtakuntaasi,
    ethän luotasi päästäisi,
    otettasi irrottaisi

    Mutta vain pienen hetken elää,
    kimalainen kultainen,
    aikansa mettä riittää,
    kunnes lakastuu kukkanen
    - Rakkausrunot -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hellästi
      – niin kuin vastasyntynyttä lasta kannetaan –
      tuuli kuljetti
      kukasta kukkaan
      kainoa kuiskausta
      minä rakastan sinua
      hienotunteisina, hellyydestä hymisten
      hentomieliset huokaukset hypähtelivät
      kukasta kukkaan
      hyräillen hiljaa
      minä rakastan sinua, ja
      vienosti
      haaleansinisen hetken haikea hämy kuiski
      kuin kaihomielinen kaiku
      kukasta kukkaan
      minä rakastan sinua
      huokaillen omassa herkässä kaipuussaan ujo vastaus huhuili
      kukasta kukkaan
      tilatkaamme tuhti mehiläinen

      ja, sinä yönä satakieli lauloi ensimmäisen kerran
      -poeta aegrotus-

      Poista