sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Vapauden viimeiset viikot






Pääsenpä rantaan ruohikkoiseen,
kävelen niemen päihin
kuuntelemaan 
miten aallon kylki paasille loiskahtaa,
uppoan kaikessa-olemiseen 
ja suvisen illan säihin
niin kuin happoon kirkkaaseen,
joka liuottaa mun saa,

Katselen kuinka illan rusko maalaa väkevöitään.
Otan sen hetken vastaan niin kuin antaisin,
en sais,
niin kuin ruoko,
tuulahdukseen heräten kesken öitään,
viittaisi hiukan lehdellään,
ja taasen nukahtais.
 -Aaro Hellaakoski-











Ahneelle kaikki luonnollinen on liian vähän.
- Seneca-


8 kommenttia:

  1. Kiitos, runosta, kuvista ja laulusta, ULLERIINA!

    VastaaPoista
  2. Mikä vilvoittava veden henkäys kuvistasi välittyykään tänne kuumaan kerrostaloasuntoon! Eka kerran tänä kesänä tuuletin pyörii eteisessä. Lähden puun alle pihapenkille istuskelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkostaa ja sataa ja se vilvoittaa.
      Puun alla katveessa,sekin vilvoittaa ja viilentää

      Kesänautintojahan nämä vain ovat...
      Mukavaa kesän jatkoa ♥

      Poista
  3. Leinoa ja Hellaakoskea, vähän surullisen sävyisesti."Vapauden viimeiset viikot" otsikosta ajattelin jo vaikka mitä:) villi mielikuvitus kun on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän ihmettä Aikun mielessä kerkeskään liikkua:)?
      Melkein jotain aavistelen...
      Surullista sorsien surma.. Samulin päivästä se alkaa:((

      Surullisuus puhuttelee

      Poista
  4. Elämän totuuksia, niin pajolti meitä ihmisiä puhuttelemaan pyrkivä sanoitus tuossa laulussa...
    Runo, heijastaa tunteiden tai paremminkin ajatusten kirjoja.
    Loirin esitys vaikuttava, hieman mahtipontisen kovahko, kuuluu kait kappaleen luonteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kova kolkko, kamalakin kohtalo tullee sorsaparoilla olemaan..
      Siitä johtuu tämänhetkinen melankolisuus!!

      Kiitos Max kun kävit ajatuksiasi tuomassa ♥

      Poista