sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Haikeutta







Hän laittoi kahvia kuppiin
Hän laittoi maitoa kahvikuppiin
Hän laittoi sokeria maitokahviin
Sekoitti pienellä lusikalla
Hän joi maitokahvinsa
Laittoi kupin takaisin
Puhumatta minulle
Hän sytytti tupakan
Teki ympyröitä savulla
Laittoi tuhkat tuhkakuppiin
Puhumatta minulle
Katsomatta minua
Hän nousi
Hän laittoi hatun päähänsä
Hän puki sadetakkinsa päälleen
Koska satoi
Ja hän lähti sateen halki
Ilman yhtäkään sanaa
Katsomatta minua
Ja minä laskin pääni käsiini
Ja itkin.
-Jaques Prévert-












Parasta tulevaisuudessa on, että se tulee päivä kerrallaan.




3 kommenttia:

  1. Kaunis laulu Kuolleet lehdet myös ransakaksi laulettuna<333.

    Kiitos näistä, ja mukavaa viikon jatkoa, Ulleriina!<333

    VastaaPoista
  2. Parempi onkin, että tulee päivä vain ja hetki kerrallansa!

    VastaaPoista
  3. Kaunis kiitos kommenteistanne Aili-mummo ja Harakka.

    Jatketaan taasen päivästä toiseen ja iloitaan päivien pienistä hetkistä.

    VastaaPoista