maanantai 27. helmikuuta 2012

Suomalaisen kulttuurin, Kalevalan päivä 28.2









Kalevalan sisältö:
erityisesti ulkomaalaisille vierailleni,
joille Kalevala ei ole ehkä niinkään tuttu kuin meille suomalaisille.


Ilmatar laskeutuu veteen ja tekeytyy veden emoksi. 
Sotka munii hänen polvelleen. 
Munat särkyvät ja palasista syntyy maailma. 
Väinämöinen syntyy veden emosta. 
Sampsa Pellervoinen kylvää puita. 
Yksi kasvaa niin isoksi, että peittää auringon ja kuun näkyvistä. 
Merestä nousee pieni mies ja kaataa tammen.
Aurinko ja kuu voivat taas paistaa.


Joukahainen haastaa Väinämöisen tietojen mittelöön ja häviää. 
Väinämöinen laulaa hänet suohon. 
Pelastaakseen henkensä Joukahainen lupaa sisarensa Ainon Väinämöiselle vaimoksi. 
Aino hukuttautuu.


Väinämöinen etsii Ainoa merestä, saa hänet kalana veneeseen, mutta menettää saaliinsa. 
Hän lähteekin kosimaan Pohjolan neitoa. 
Kostonhimoinen Joukahainen ampuu Väinämöisen hevosen. 
Väinämöinen suistuu mereen. 
Kotka pelastaa hänet Pohjolan rannalle. 
Pohjolan emäntä Louhi hoivailee häntä. 
Päästäkseen kotiin Väinämöinen lupaa seppä Ilmarisen takomaan Pohjolaan sammon. 
Takojalle luvataan palkkioksi Pohjolan neito.


Kotimatkallaan Väinämöinen näkee Pohjolan neidon ja kosii tätä.


Avioliiton ehtona tyttö määrää Väinämöisen yliluonnollisiin työkokeisiin. Venettä veistäessään Väinämöinen lyö kirveellä haavan polveensa. 

Ukko ylijumala tyrehdyttää verenvuodon loitsuin.


Väinämöinen lähettää taikakeinoin Ilmarisen vastoin tämän tahtoa Pohjolaan. Ilmarinen takoo sammon. 
Louhi sulkee sen kivimäkeen. 
Ilmarinen joutuu palaamaan takaisin ilman hänelle luvattua morsianta.


Lemminkäinen lähtee kosintamatkalle Saareen, ilkamoi neitojen kanssa ja ryöstää Kyllikin. 
Lemminkäinen hylkää Kyllikin ja lähtee kosimaan Pohjolan neitoa. 
Hän laulaa Pohjolan väen ulos tuvasta, mutta jättää laulamatta karjapaimenen.


Lemminkäinen kosii Louhen tytärtä, joka vaatii häntä pyytämään Hiiden hirven, sitten tulisuisen Hiiden ruunan ja kolmanneksi joutsenen Tuonelan joelta. 
Kostoa vaaninut paimen tappaa Lemminkäisen ja syöksee hänet Tuonelan jokeen. 
Äiti saa merkin poikansa kuolemasta ja lähtee etsimään häntä. 
Hän haravoi poikansa palaset Tuonelan joesta, sovittaa ne yhteen ja virvoittaa poikansa henkiin.


Väinämöinen ryhtyy rakentamaan venettä ja käy Tuonelassa pyytämässä veneenveistoon tarvittavia sanoja, mutta ei saa niitä. 
Väinämöinen hakee puuttuvat sanat kuolleen tietäjän, Antero Vipusen, vatsasta ja saa veneen valmiiksi.


Väinämöinen lähtee veneellään kosimaan Pohjolan tytärtä. 
Ilmarinenkin lähtee kosiomatkalle. 
Pohjolan neito valitsee sammon takojan. 
Ilmarinen selviytyy kolmesta yliluonnollisesta työkokeesta: hän kyntää kyisen pellon, pyydystää Tuonelan karhun ja Manalan suden sekä lopulta suuren hauen Tuonelan joesta. 
Louhi lupaa tyttärensä Ilmariselle.


Pohjolassa valmistetaan häitä. 
Muut kutsutaan paitsi Lemminkäinen. 
Sulhanen ja sulhaskansa saapuvat Pohjolaan. 
Vieraita kestitään. 
Väinämöinen viihdyttää hääväkeä laulullaan. 
Morsiamelle annetaan neuvoja avioliittoa varten, sulhastakin neuvotaan. Morsian hyvästelee kotiväkensä ja lähtee Ilmarisen kanssa kohti Kalevalaa. Saavutaan Ilmarisen kotiin, missä vieraita jälleen kestitään. 
Väinämöinen laulaa kiitoslaulun.


Lemminkäinen saapuu kutsumattomana Pohjolan pitoihin ja vaatii kestitystä. Hänelle tarjotaan kyillä täytetty oluttuoppi. 
Laulu- ja miekkataistelun lopuksi hän tappaa isännän.


Lemminkäinen pakenee sotaan nousevaa Pohjolan väkeä, piiloutuu Saareen ja elää Saaren neitojen kanssa, kunnes joutuu pakenemaan Saaren mustasukkaista miesväkeä.
Lemminkäinen löytää kotinsa poltettuna ja äitinsä korven keskeltä piilopirtistä. 
Hän lähtee kostoretkelle Pohjolaan, mutta joutuu palaamaan kotiin.


Untamo ja Kalervo riitaantuvat ja Kalervon suvusta jää poika, Kullervo. Yliluonnollisilla voimillaan tämä pilaa kaikki hänelle määrätyt työt. 
Untamo myy pojan orjaksi Ilmariselle. 
Ilmarisen emäntä lähettää Kullervon paimeneksi ja ilkeyksissään leipoo kiven eväsleipään. 
Kullervo rikkoo veitsensä kiveen. 
Kostoksi hän ajaa lehmät suohon ja pedot karjana kotiin. 
Lypsylle ryhtyvä emäntä raadellaan kuoliaaksi. 
Kullervo pakenee. 
Hän löytää metsästä vanhempansa, mutta kuulee sisarensa kadonneen.


Isä lähettää Kullervon veronmaksumatkalle. 
Paluumatkalla tämä tietämättään viettelee sisarensa. 
Asian selvittyä sisar hukuttautuu koskeen. 
Kullervo lähtee kostoretkelle.
 Surmattuaan Untamon väen hän palaa kotiin, mutta tapaa kotiväkensä kuolleina. 
Kullervo surmaa itsensä.


Ilmarinen suree kuollutta vaimoaan ja takoo itselleen naisen kullasta. Kultaneito on kuitenkin kylmä. 
Väinämöinen varoittaa nuorisoa kumartamasta kullalle.


Ilmarinen saa rukkaset Pohjolan nuorimmalta tyttäreltä ja ryöstää hänet. Tyttö kiusaa Ilmarista, joka laulaa tämän lopulta lokiksi. 
Ilmarinen kertoo Väinämöiselle sammon Pohjolalle tuottamasta varallisuudesta.


Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen lähtevät ryöstämään sampoa Pohjolasta. 
Matkalla vene takertuu jättimäisen hauen hartioille. 
Väinämöinen tappaa hauen ja rakentaa sen leukaluusta kanteleen. 
Kukaan muu ei pysty soittamaan sillä, mutta Väinämöinen lumoaa luomakunnan soitollaan.


Pohjolassa Väinämöinen nukuttaa soitollaan koko väen ja sampo viedään veneeseen. 
Pohjolan väki herää ja Louhi lähettää esteitä sammon ryöstäjien tielle. Retkeläiset selviytyvät, mutta kannel putoaa mereen. 
Louhi lähtee takaa-ajoon ja muuntautuu jättiläiskotkaksi. 
Taistelun tuoksinassa sampo rikkoutuu ja putoaa mereen. 
Sammon muruista osa jää meren aarteiksi, osa ajautuu rantaan Suomen rikkaudeksi. 
Louhelle jää kansi ja leivätön elämä.


Väinämöinen etsii turhaan mereen pudonnutta kanneltaan. 
Sen tilalle hän rakentaa koivuisen kanteleen ja lumoaa soitollaan jälleen koko luomakunnan.


Louhi lähettää tauteja Kalevalan kansan tuhoksi, mutta Väinämöinen parantaa ne. 
Louhi lähettää karhun karjan kimppuun, mutta Väinämöinen kaataa sen. Vietetään karhunpeijaisjuhlat.


Pohjolan emäntä kätkee taivaan valot ja varastaa tulen. 
Ukko ylijumala iskee tulta uudeksi kuuksi ja auringoksi, mutta tuli putoaa suuren kalan vatsaan. 
Väinämöinen pyytää Ilmarisen kanssa kalan ja asettaa tulen palvelemaan ihmisiä.


Ilmarinen takoo uuden auringon ja kuun, mutta ne eivät paista. 
Taisteltuaan Pohjolan väen kanssa Väinämöinen palaa teettämään Ilmarisella avaimet, joilla aurinko ja kuu saadaan Pohjolan vuoresta. 
Ilmarisen takoessa Louhi päästää valot takaisin taivaalle.


Marjatta tulee puolukasta raskaaksi. 
Poikalapsi syntyy metsässä, mutta katoaa pian, kunnes löytyy suosta. Väinämöinen tuomitsee isättömän lapsen kuolemaan, mutta tämä nousee puhumaan Väinämöisen tuomiota vastaan. 
Poika ristitään Karjalan kuninkaaksi. 
Väinämöinen poistuu vaskiveneellä ennustaen, että vielä häntä tarvitaan uuden sammon saattajana, uuden päivän päästäjänä ja uuden soiton soittajana.







 Ilmatar, R.W Ekman, 1860, öljyväri

Kalevalaryijy

Purren valitus ja Väinämöisen lähtö







Kuvat Google-kuvahaku 
Teksti: Internet/huutonet

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Taidenäkemyksiä








Taiteen olemassaolo, esteettinen aktiviteetti 
tai totuuden tiedostaminen, 
vaatii tiettyä psykologista tilaa; päihtymystä, hurmiota.
-Friedrich Nietzsche-

















Kuvat:
 Harrastajataiteilijoiden 
Ars Nova Botnica- näyttelystä 
Teuvalla 2011









Luonnonnäkymiä Teuvalla kesällä 2011


Emme saa koskaan unohtaa, että taide ei ole propagandan muoto, vaan totuuden muoto.
-John F. Kennedy-


perjantai 24. helmikuuta 2012

Kangastusta









 Ne lentävät, ne ovat vielä matkalla,
sanat vapaudesta ja rakkaudesta,
olen huolissani 
kirjoittamattomista lauluista,
jäätä kylmemmät ovat huuleni.

Mutta siellä, missä kituliaat koivuni,
kuivasti kahisten, 
ikkunoihin painautuvat,
ruusut punotaan, 
punaiseksi kruunuksi,
ja näkymättömät äänet soivat.

Kauempana – 
sietämättömän kirkasta valoa,
kuin kuuma, punainen viini…


Tuoksuva, hehkuva tuuli
poltti tajuntani.
-Alma Ahmatova-
1916





Mukavaa viikonloppua blogiystävilleni!


    tiistai 21. helmikuuta 2012

    Ystävyyden ruusuja








    Ja nuorukainen sanoi: Puhu meille ystävyydestä.
    Ja hän vastasi sanoen:
    Sinun ystäväsi tyydyttää puutteesi.
    Ystäväsi on peltosi, jonka kylvät rakkaudella ja korjaat kiitoksella.
    Hän on pöytäsi ja lietesi.
    Sillä sinä tulet hänen luokseen nälissäsi ja haet hänen luotaan rauhaa.

    Kun ystävä sanoo oman mielipiteensä, et sinä pelkää sanoa "ei" etkä jätä sanomatta "kyllä".
    Ja kun hän on hiljaa, sinun sydämesi ei lakkaa kuulemasta hänen sydäntään.
    Sillä ilman sanoja ystävien kesken kaikki ajatukset, kaikki toiveet, kaikki halut syntyvät ja jaetaan iloiten suosionhuutoja kaipaamatta.
    Kun eroat ystävästäsi, et sinä murehdi.
    Sillä se, mitä hänessä rakastat eniten, saattaa tulla kirkkaammaksi hänen poissaollessaan niin kuin vuori tasangolta katsoen näyttää kiipeilijästä kirkkaammalta.
    ---------
    -Kahlil Gibran-
    suom. Annikki Setälä










    Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennen kuin olet tajunnut tilanteen.



    perjantai 17. helmikuuta 2012

    Pitkiä pellavia...





    Kermanvalkeat 
         hankilakanat

    puuterilumi
         nousee korviin

    "Pitkiä pellavia
         ja nauriita 
             kuin lautasia"

    ylös
     h              r   i
        y         y       s
           p   p             t
                          ä

      ja äkkitömpsähdys

    mullinmallin

        kikatus 
      ja käkätys

    kunnon laskiaisräkätys.
    -unilintu-








    Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä,
    kelkka on pullollaan iloista väkeä.
    Mäestä kotiin on mukava tulla,
    pöydällä odottaa laskiaispulla.
    -Uppo-Nallen loru-

     Muistakaahan lasketella viikonloppuna!
    Niin...  ja liukasta laskiaistiistaita 


    torstai 16. helmikuuta 2012

    Rakkauden lapsi







    Rakastavaisten rukous 
           
    Korkein, Sinä joka annat meille
    leivän ja viinin ja mahdollisuuden
    liittää rakkautemme yhteen
    ja muuttaa tuskat keveydeksi
    kantamalla ne yhdessä
    Korkein, anna meille meidän jokapäiväinen
    ymmärryksemme jakaa leipä, viini ja rakkaus
    jotta ne moninkertaistuisivat
    ymmärrystä suuremmaksi iloksi
    Korkein, suo meille Sinun kykysi
    tehdä jokaisesta hetkestämme
    syvä, hyvä ja yksinkertaisuudessaan
    suuri ja pyhä
    Korkein, laske kätesi meidän yllemme
    niin kuin paimen laskee kätensä
    säikyn eläimen suojaksi
    ennen kuin laskee taas matkaan
    etsimään tietä perille
    Korkein, sinä tiedät
    vihan pimeät harhat
    ja hyvyyden kaikkivoipaisuuden,
    anna meille rohkeutta uskaltaa
    rakastaa toisiamme
    itseämme suuremmalla voimalla
    Sillä muuta valtakuntaa, voimaa ja kunniaa
    ei maan päällä ole
    kuin saada olla rakkauden lapsi
    kantamassa rakkautta rakkauden luo
    ja tulla sillä elämänpituisesti siunatuksi.
    Amen. 
    -Tommy Tabermann- 
           





    Rakkauden levottomuudessa on ikuisuuden tyventä.

    keskiviikko 15. helmikuuta 2012

    Minä








    Minä oli alussa.
    Minä
    kasvoi luona Kaikkivallan
    ja kaikki oli se Minä.


    Minä on maailman ajatus,
    työn tulos tuhannen voiman,
    alku, loppukin elämän.
    Muut on muotoja: sisällys
    ylin vaan on yhteisjärki.


    Itseys on ihanin mahti,
    minkä sait sa syntymässä:
    älä anna pois ikinä!
    Väärin ne sanovat,
    jotka itse-uhrista puhuvat:
    minkä teet parasta,
    voitat, minkä alhaista, alenet.


    Pyhä on yksilön perintö.

    Kaitse taiten kalleutta
    tai jos tuhlannet, katoa
    niinkuin tähti taivahalta:
    sammu tyhjyyden tulena!
    Kaikki on sinussa: aika,
    ijäisyys, elämä, luonto,
    isänmaa ja ihmiskunta,
    siemen suurimman, vähimmän.


    Itse riiput itsestäsi,
    muista, minkä tahdot verran,
    tie on tehty, määrä pantu,
    vuori noustava: vapaus.


    Kulje kohti korkeinta
    oman onnes kukkulata,
    täytä, minkä tiedät, tahdot,
    täytät tahtoa jumalan,
    nousten nostat taivonkantta,
    painunet, eloa painat,
    tulet taakka itsellesi,
    muille pilvi päivän tiessä.


    Mennen maailmat syleile,
    astu kautta aikakautten,
    tao päälles taistopaita
    raudasta rakkaimman halusi,
    hopeasta haavehesi,
    kuparista kuolon uhman,
    kullasta sydänkuvien,
    piistä synkän itsepinnan.


    Laki ollos itsellesi.
    Mieti, mik' on sulle hyvä,
    tuumi, mik' on sulle paha,
    ruma sulle, kaunis sulle:
    ole maailma omasi.


    Iske itsesi kipunat
    yltä, alta, kaikkialta,
    enin taistosta elämän.
    Eino Leino





    Google-kuvahaku






    Toivotan 
    elämän iloa
     ja 
    rakkautta talveenne.
      








    tiistai 14. helmikuuta 2012

    Salaperäinen ystävä










    Kuka kulkenut puiston hämyssä on,
    kuka käynyt on altaani päällä? 
    Kenen jalka niin pieni ja painoton
    lumeen jättänyt jäljen on täällä?

    Kas, tuossa ja tuolla ma jäljen nään
    niin vähäisen, köykäisen jalan!
    Ja mikä on suhina yllä tään pään,
    joka hetki kun hiljetä alan?






    Ja mikä on laulu mun korvissain,
    mikä soitto niin outo ja loitto,
    ja onko tuo tuli, min nähdä sain
    vain väkevä päivänkoitto?

    Ja ääni, mi ilmaan toistuen soi 
    ja outoja sanoja ääntää                            
    ja kasvot, min puhtaus aateloi,
    ja katseeni itseensä kääntää?






    Ken puhuvi mulle, ken katsoopi päin,
    ken häipyvi liekkinä täältä? -
    Oi, hiukkasen ikuista miekkonen näin
    maan niin tään matalan päältä!
    -Rafael Ronimus-, 1926



    Iloista ja makoisaa ystävyyden päivää ♥






    maanantai 13. helmikuuta 2012

    Unta







    Pieni lumihiutale leijaili luokseni unessa.
    se peitti minut valkeaan ja nauroi,
    nauroi lumen valkeaa nauruaan,
    puhalsi talven tuivertamaa tuiskua,
    päälleni
    ja kysyi joko sinua paleltaa.
    Lämpimin sormin kaivauduin ylös lumesta ja
    hymyilin lumelle lämmintä hymyä.
    -"ei rakkautta voi jäädyttää" - vastasin.
    -Tinsku-







    nauti unista nukkumisesta
    nauti sateesta tuulesta
     ulkoilman koleudesta
    nauti lämpimästä peitosta
    patjasta
    erityisesti pehmeästä tyynystäsi
    nauti nyt

    sillä aamuun mennessä
    unesi ovat paenneet kauas
    laukanneet saavuttamattomiin

    ja sade on lakannut
    ja tuuli on tyyntynyt
    eikä sinulla aikaa nauttia

    peitosta patjasta
    eikä varsinkaan 
    pehmeästä 
    tyynystäsi
    -harhakuva-



     Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään.

    sunnuntai 12. helmikuuta 2012

    Never let go







    Taika-avain:
    Olet minulle ihme,
    pelastajakseni lähetetty.
    Vain helähdys kanteleestasi
    ja muutun laulupuuksi lähelläsi,
    kantava tuhannen satakieltä oksallaan.


     Olet minulle ihme.
    Pisara viiniäsi kielelleni
    ja olen vyöryävä meri
    tai palava aurinkokunta,
    luotu purkamaan valoa ja tulta.
    -Yrjö Koivukari-
    kokoelmasta Timanttikammio





    Mukavaa helmisunnuntaita!