Jumalan lahja (1993) Sanat Uuno Kailas
 |
| Helene Schjerfbeck |
Vastaan taas tulet,
huomaan
miten katseesi käännät.
Jokin häivähdys silmissäsi,
tai ehkä se oli
sittenkin vain roska.
Ei pysty, en pysty.
Niihin silmiin on enää
turhaa katsoa,
ei niitä kiinni saa,
jos saakin,
ne katoavat heti
toisaalle.
Lasittuneet katseet
on pahinta mitä tiedän,
kuin
kuori päällä, sisin alla,
piilossa,
jonne
kukaan ei saa katsoa,
ei pysty.
Joskus aiemmin
sain minäkin katsella
silmiäsi, pitkään, hartaasti.
Ja syvälle.
Nykyään en saa, en voi.
Häivähdys menetystä,
ehkä ikävää, ja jotain muuta.
Varjot katseissa,
sekin häivähdystä.
Vilkkuvaa, häilyvää.
Silloin joskus katseessasi oli
lämpöä, kuumuutta, kiihkeyttä.
Hellyyttä, ehkä ujoutta.
Nyt vain varjo siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti