Tähyilen käsi ikkunassa rikkomatta kuvaa
lumihiutale nuolaisee ruutua
aivan lähellä.
Kuin ohimenevä uni
katseen kosketus kestää hetken.
Hyppysellinen lumenlentoa asettuu paikalleen.
Suljetun kaihtimen takaa kuuluu hirveää krohinaa.
Tiekarhu.
Se hamuaa lumista asfalttia syödäkseen.
Suupielet kuolaavat jäiset kinokset pihalleni.
Minun on vaikea orientoitua lumitöihin.
Tuntuu silti tärkeältä panostaa lumikolaan.
Kelaan miten kliffaa on tehdä lumityöt.
Oikeesti.
Utelias kuu kurkistaa
sillä on sirppiviikkonsa
lihoo ja laihtuu
täyttää pyöreät hullut päivänsä
osaisi jo päättää.
Lyhty katsoo ja kumartaa
valkoiset kinokset juurtuvat syvemmälle
utelias tintti odottaa oksalla
auringonkukan siemeniä sataa lintulaudalle
hidas viileä valuu - lunta.
Runot: Maija Varonen
Kuvat otin ihan ite uudenvuodenpäivänä
Iloitaan talvesta, jospa sen nyt vihdoinkin saamme
☺☺☺☺☺☺☺☺
Pieni hiutale taivaalla lenteli,selässään taikaenkeli.
VastaaPoistaLumihuntuisen harsonsa maahan heitti,
vanhan vuoden allensa peitti.
Uusi vuosi tuokoon taikaa,iloa ja onnen aikaa.
-Herää neito pihakoivu
VastaaPoistakerää katseita tähtiyössä
kiertää, kaartaa kosija taivaan
hiertää pakkanen viluista tuohta
huntu yllä kuutamossa
tuntu viiman vitsaksissa
kietoo hyistä huntua kireää
tienoo lasittuu
lumikitein kukkii vaan
juurisiten paikoillansa.-
-Maija Varonen-
Hentoinen runosi taikoi minut onnelliseksi.
Kiitos pirita♥
Runokirjani Tuokio ilon railoja ilmestynyt. Kustantaja Mediapinta
VastaaPoistaMaija V.