Nälkä ja Halu

 

 

 

 

Joka kevät minut

valtaa vastustamatta

halu olla valkovuokko.

Lumesta, kosteista

mättäistä minä kohoaisin

ja seisoisin purojen varrella

pää kainosti painuksissa.

Kunnes tulisi joku joka

kaipaisi iloa, antaa iloa,

ja minut pehmeillä

käsillään poimisi.

 

Joka ainut kesä minut

valtaa vastustamatta

halu olla mehiläinen.

Niityltä niitylle minä

lentäisin hoilaten,

hoippuen, hyräillen

ja jäisin kukkaan aina

kunnes olisin uuvuksissa,

ja tuuli, kumppanini,

hyväilisi otsaani.

Kunnes tulisi se yksi

johon jäisin iäksi.

 

 Joka ainut syksy minut

valtaa vastustamatta

halu olla perunanvarsi.

Hienosta hiekasta, mustasta

mullasta, kivien seasta

minä kohoaisin kuin purje.

Ja joku käsi, joku väkevä,

karhea kuin perkaamaton koski,

sileä ja puhdas kuin sormet

saanut sydän kiskoisi

minut maasta, pesisi

perunani kirkkaimmalla

vedellä, keittäisi kattilassaan,

söisi, kiittäisi, syleilisi

maata ja aurinkoa.

 

Joka ainut kevät

joka ainut kesä

joka ainut syksy

joka ainut hetki.

Olla valkovuokko

mehiläinen ja

perunanvarsi.

-Tommy Tabermann-

Anna minä kumoan vielä tämän maljan, 1977

 

 

Tämä kuva: Erkki Toivanen

 

 

  

Jos pidän vihreää oksaa sydämelläni, laulava lintu kyllä tulee.
 - Kiinalainen sananlasku