Usvaneito

 

 

 

  

Kun haudon ongelmaamme kipeää,

mi ajatusta uupuvaa ei säästä,

mi koskaan väisty ei, ei luotaan päästä,

mua kesän tuoksu lämmin tervehtää.

Sun kukkas! Herkin varsin kaartuen

ne hymyävät hymyn taivaisen.

 

Niin avuton on ihmisymmärrys.

Sen parhaimmatkin sanat väärin soivat,

ne harhaan viedä, pettää, tappaa voivat.

Lie vilpitön vain kukkain selitys.

Sisimmän, mit' ei sanat koskaan sano,

pyhimmän, mitä eivät huulet ano,

tuo tuoksun aalto unhoittumaton -

Oi, älä kysy, mi sen nimi on!

-Saima Harmaja-

1933

 

 

 

 

Kuuntele. Kaksi asiaa.
On alettava siitä mihin viimeksi jäi, opeteltava.
Valo tulee lännestä, jahka se on ensin käynyt siellä.
Lännestä palaa valo iltaisin, kun veneet tulevat kotiin.
-Juice Leskinen-