Etsijä

Kuvamuistojani I

Minä pakenin aina syksyä

ja tuiskua pakenin, jäätä.

Vaan aikaan toukojen palasin

kun nurmi jo nosti päätä.

Muut tiesivät, itse en tiennytkään,

olin hetkeksi lapseksi luotu

jolle jokainen tuiskiva tuulispää

oli tutkittavaksi tuotu.

Oli mulla taistoa montakin

olen kuulunut joukkoon kummaan

joka rakensi toiveista temppelin

ja uskoi unien summaan.

Vaan aina, kun unesta heräsin

tiesin, tosi on aika eessä.

Minkä selän unissa seilasin

nyt kahlasin rantaveessä.

En tiedä, en ole vieläkään

tullut tielleni tuttavaksi,

vaan kulkiessani yhtenään

on polkua eronnut kaksi.

Ja jos toista jo olen kulkenut

olen toistakin katsonut pitkään,

kuin ei olis polut jo kuljetut

vielä mulle riittäneet mitkään.

Miten paljon turhaksi tunsinkin,

miten olinkin eksyksissä,

paikan tiedän olevan jossakin

vaikka vielä en tiedä, missä.

Maja rauhan sinne viimeinen vain

yksi ainoa viitta johtaa,

missä polut heikon ja vahvemman

saman portin äärellä kohtaa.

-Annikki Merja-

Kuvamuistojani II

Mikä vaeltaa, kun et sinä enkä minä.
Mikä vaeltaa.
Runo joka inkarnoituu
elämästä elämään,
meidän poissaolomme kullanmusta.
Juoksee vesi vastaan, kevään virta,
ja sinä juokset kengät kädessä.
 -Mirkka Rekola-

Taivas päivystää

Onnellista Vuotta 2014 ♥