Jokaikinen aamu

Jokaikinen aamu, kun kultaisen perhosen siivet kalahtavat

tunnen päässeeni lähemmäs asemaa, tuota tehtaiden

liepeille nousevaa majaa, jota kulkuväki vartioi.

Paljastan pääni. Mennään vaan selkä edellä onneen,

mutta aamu aamun jälkeen nöyrempinä.

Jokaikinen aamu tunnen sydämen iskut kaikuina äänestä,

joka kumpuaa jalkojeni alta. Syvältä maan uumenista,

sieltä minne juuret eivät yllä, ihminen saa tiedon,

eivät vaunut pilviverhoon katoa,

ei perhosen siivistä kulta.

-Olli Heikkonen-
Jakutian aurinko, 2000

Neitoperhonen 10.4.2015

Onnen perhonen