Mä metsän polkua kuljen
kesäillalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain.
Tuoll´lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´lehvien vehreäin.
Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.
-Eino Leino-
Oli ihana neito,
niin puhtoinen
ja nuori ja kaino ja kaunoinen.
Hänet kerran kuin keito
mä nähdä sain,
heti leimahti lempi mun rintahain.
Kesä-yöhyet vienot
me lemmimme niin,
mut syksyllä sitten me erkautiin.
Vain muistomme hienot
ne säilyivät-
kunis uutehen lempehen häipyivät.
-Eino Leino-
Hyvä muistutus Ullis:) Aika myöhään kukkivat tänä kesänä juhannusruusut ja syreenit. Ihanat Leinon einot♥
VastaaPoistaKiitos Mustis ♥
PoistaAurigonsäteiden laulu E. Leinolta:
Koti meill’ ikikirkas ja korkea lie,
mut yöhön on ympäri kaihomme tie,
me tahdomme valkaista autiot aavat
ja nähdä, ne kuink’ elon kauneuden saavat,
siks syöksymme pilvien pimeyteen,
läpi läikymme seesteen ja ilman ja veen,
ne loihdimme kaariksi kimmeltäviksi,
jumal-ihmeiksi, taivaiden imantehiksi.
Halu meillä on maailmat valloittaa,
enin kuitenkin suuri ja mahtava maa,
ota emme me mitään, vaan annamme aina,
kun kaikkemme on vain Luojalta laina,
me luomme sen ruohon ja pensaat ja puut,
värivälkkehet nuo, sävelhelkkeet ja muut,
siks’ meitä se kiittävi kirjavin kedoin,
ja laulavin linnuin ja leikkivin pedoin.
Peto leikkivin, lempein ja vaarallisin
toki ihminen lie, maan laps ihanin,
hänet voitamme hyväillen poskea, kättä,
kunis olla hän ei voi hymyilemättä,
mut jos joku vieläkin onneton ois,
hänt’ emme me enää päästäne pois,
vaan suljemme piiriin ja vierellä käymme
ja riennämme rintaan ja silmistä näymme.
Jos meidät hän tahtovi karkoittaa,
me pyydämme, palvomme näin Jumalaa.
“Ota pois hänet täältä, tai suo hänet meille,
hänet ohjaamme ikuisen onnelan teille!”
Isä ylhäinen vastaa: “Hän vankinne on”.
Hänen kahleensa silloin on katkeematon,
hän on iki-autuas auringon lapsi,
min uurru ei otsa, ei harmene hapsi.
Laps auringon jos joku itkevi tuo,
sadekaariksi saartuvat kyynelet nuo,
jos murhe on hällä, hän murheesta suurtuu,
jos kärsimys, hän jumaluutehen juurtuu,
näin kasvaen kaltaiseks jumalain
kadotuksesta aarteiden kalleimpain,
mitä maan elo kylvävi kuolevan vaivaan,
hän valmis on tarhoihin auringon taivaan.
Peto leikkivin, lempein ja vaarallisin
VastaaPoistatoki ihminen lie, maan laps ihanin.. niin, tähän ei ole lisäämistä ♥
Poimit sen oleellisin sanoman Mustis ♥
Poista