Katselin, kummastelin, ihailin ja ihmettelin tätä luonnon kauneutta pihassani. Joka syksyhän se on ihme uus..
Olihan siinä värikylläisyyttä kerrakseen.
Maahan pudonneita lehtiä: oli vaaleaa vihreää, tummempaa vihreää,
ruskehtuneita; ehkäpä elämän heikoimpia,
oli kaunista punaista, vaaleampaa ja tummempaa,
oli punavihreänkirjavaa, kelta-punakirjavaa ja joku oli vielä täysin vihreäkin.
Puissa säilyneet lehdet olivat hyvin samankirjavia kuin maassakin makaavat
- ajattelin: ne ovat vahvempia.
Ihmetykseni oli suuri: miksi tämä kukka, vain tämä "pariskunta" minun pihallani, kukkii vielä kuin kesällä.
Olisiko hiirenvirna?
Ei, sehän on sininen...
Taidan olla taikauskoinen:)
Voi sentään kuinka kaunista! Eihän syksy ole pelkästään harmaa. Värit antavat voimakkaan viestin siitä, että elämä jatkuu, sen toimet vain hetkeksi hidastuvat ja toiset askareet pysähtyvät, keväällä taas jatkuakseen!
VastaaPoistaKiitos Anna...samanlaisia ajatuksia omieni kanssa.. Syksy ei ole elämän loppu, se vain kerää voimia uuteen huomiseen...
VastaaPoista