Etsijä

                                                                                                                 

                                                                                  

Minä pakenin aina syksyä
ja tuiskua pakenin, jäätä.
Vaan aikaan toukojen palasin
kun nurmi jo nosti päätä.
Muut tiesivät, itse en tiennytkään,
olin hetken lapseksi luotu
jolle jokainen tuiskiva tuulispää
oli tutkittavaksi tuotu.
Oli mulla taistoa montakin
olen kuulunut joukkoon kummaan
joka rakensi toiveista temppelin
ja uskoi unien summaan.
Vaan aina, kun unesta heräsin
tiesin, tosi on aika eessä.
Minkä selän unissa seilasin
nyt kahlasin rantaveessä.
En tiedä, en ole vieläkään
tullut tielleni tuttavaksi,
vaan kulkiessani yhtenään
on polkua eronnut kaksi.
Ja jos toista jo olen kulkenut
olen toistakin katsonut pitkään,
kun ei olis polut jo kuljetut
vielä mulle riittäneet mitkään.
Miten paljon turhaksi tunsinkin,
miten olinkin eksyksissä,
paikan tiedän olevan jossakin
vaikka vielä en tiedä, missä...
-Annikki Merja-



Leppoisaa Tapania, ystävät ...