Ei sitä vielä tiedä,
miten muistojen varjo kasvaa.
Puun kuvajainen kasvaa
sateiseen veteen.
Mutta älä sure.
Niinkuin surit:
ei maailma minua vie.
Minä kuljetan maailmaa.
Niinkuin rakkauden voima kuljettaa,
ottaa syliin eikä päästä.
Niinkuin maailmankaikkeus
on rajaton ajassa ja tilassa,
niin minä nukun
rakkauden sylissä.
-Sirkka Turkka-
 |
| Pysähtykäähän ja rentoutukaahan.. :) |
...ja hento tuulen (lainevire) raukeaa ilta-auringon viimeiseen autereiseen punaan..
VastaaPoistajep, olenkin sopivasti väsynyt ei kun pötköllensä vaan. tämä on biisi on yks mun vakkareita..aikku en jaksa kirjautua. öitä
VastaaPoistamax: ..ilma on persikanpehmeä.. ja suu maistaa kaikki värit..
VastaaPoistaaikku: emmää tarkoottanu, jotta heti tarttis pötköllensä mennä..:)
VastaaPoista..persikka on, nukkapintainen, matta..
VastaaPoistahiljaisuus, rauhallisuus ja persikan pehmeys on kaunista..
VastaaPoista