Menimme lämpimänä päivänä pubiin.
Istuimme parvekkeella varjossa ja joimme
päämme täyteen.
Astelimme kotiin kesän halki.
Pellot keinuivat pienessä tuulessa.
Kiistelimme onko siinä ohraa vai ruista.
Kaikki kukat huojuivat.
Vai huojuivatko?
-Maila Pylkkönen-
Ihmisen todellisen luonteen mitta on se,
mitä hän tekisi,
jos tietäisi ettei kukaan saa sitä koskaan selville.
onpa komiat kukat.. ja huojumisesta samaa mieltä , on sitä joskus muinoin tainnut itsekkin vähän huojua, kivan kepeä runo.. ihka ihana tunnelma..
VastaaPoistajaa että mitä tekis jos kukaan ei tiedä.. olen ajattellu että tekee mitä hyvänsä, kaikki tulee ilmi joskus.. turhaa siis paljon salailla..
ja kun ajattelee laajemmin niin eikö kaikki ole nähtävissä, mitä ihmiset on tehny, salaa tahi ei.. jäljet ja arvet näkyvät vuosikymmeniä, joskus tuhansia.
Kaunista,kuten aina.
VastaaPoistaKommentoija sanoi kyllä oikeita juttuja.merilii
Rakkaat ystäväni Aikis ja Anonyymimerilii:
VastaaPoistaKiitos kommeistanne ♥♥
Salaisuuden verhoa voi joskus raottaa, niin pikkasen vain, ettei aivan kaikki paljastu..