Kun elämäsi tuntuu tyhjältä ja tarkoituksemattomalta, päätä aloittaa monumentaalinen luomiskausi.
Se helpottaa, muut huolet muuttuvat pieniksi, näyttäytyvät oikeissa mittasuhteissaan.
Ei ole varsinaisesti väliä mitä päätät luoda, runoja, romaanin, maalauksia, veistoksen, sinfonian, ryijyn, historian, maisemapuutarhan, uuden tieteellisen maailmankuvan - kunhan se on kyllin haastavaa:
haalit vanhat kunnon huolet kainaloosi, alat vaalia niitä ja opit elämään niiden kanssa, pienten herttaisten huoltesi, miten saatoit koskaan kuvitella kyllästyväsi niihin.
-Kai Nieminen-
Perimmäisten kysymysten äärellä, 2004
Eletään tässä hetkessä,
tässä juuri nyt ja näin ☺
Idearikasta alkavaa viikkoa :)
Kylläpä se vuosi vilahti nopeasti..;D
VastaaPoistaMukavaa viikon alkua sinulle, Ulleriina<3
Kas, kas siinähän oli loimi... ripsiliinan värkkäsin ensi kertaa elämässäni, tosin toiset kutoisen sen loppuun kun piti messuille saada se, itse olisin tyytynyt metriseen. Ja kiitoksia samoin Sinulle ullis:)
VastaaPoistaJahka jaksan.. jahka jaksan!
VastaaPoistaSiirrän vielä aloitusta jonkin aikaa.
Tunnustan, en ole koskaan kutonut kangaspuilla. Hävettääkö vähän, arvaa vain:)
VastaaPoistaKuva on ihana, tulee mieleen hopeahapset. Mitähän tuosta syntyykään. Onnellista paukuttelua!
Olen aloittanut jo niin monta "suurta romaania", joiden suuruutta kukaan muu (siis kustantaja) ei ole oivaltanut, joten pitäisköhän ryhtyä kangaspuiden ääressä loimia luomaan... tai ainakin sukkapuikoille silmukoita...
VastaaPoistakyllä kyllä, hiki otsalla mietin, mitä uutta keksisin ja haastetta tuntuu nyt olevan ihan tarpeeksi. oikein hyvää KIRJAILIJA päivää ja kudotaan kun keritään.. minullakin on mahdollisuus jos ehdin, läheltä löytyy kangaspuut ja muistot mielestä kun nuorena likkana kudoin rasumatot kapioiksi ja ihan risasesksi asti ne pidettiin, hyvin kestivät pesua, lasten sotkut ja kissojen raaputukset. Mikä olikaan hauskin muisto, kissanpentu rasumaton alla silmät terävinä ja ihana tamppaus lasten viilettäessä tupsunarua lattiaa pitkin , kissanpentu hyökkäsi maton alta ja taas takaisin...viuh vauh
VastaaPoistaKiitos toivotuksista.
VastaaPoistaJotta saisi aikaan jotain suurta, on elettävä niinkuin kuolemaa ei olisikaan.
-Vauvenargues-
Kiitos toivotuksesta,eilisen - erityisen päivän
VastaaPoistakohdalla- toiveet hyvästä voisivat kantaa vaikka vuoden eteenpäin!... ja Jari on niin PARAS!
Mukavaa lokakuuta Sinullekin!
"Niin ne vuuet männöö" tapasi oma mummoni aikoinaan sanoa.
VastaaPoistaHyvää lokakuista viikon jatkoa sinulle Aili-mummo
Hei Mustis!
VastaaPoistaRipsiliina on nopea kutoa, mutta "appajee" mikä työ on luoda se loimi ohuesta langasta ja se niisiminen, kaiteeseen laitto ja vielä polkuset saada jopa toimimaan..
Onnittelen, jos teit tämän alustavan työn..!
Anna♥
VastaaPoistaJaksathan sinä.. kuntosalibodari..:)
Kiitos Anjuusa!
VastaaPoistaTämä loimi on vähän vanahempaa vuosimallia:)
-koeloimi, johon sai kutoa mitä päähän pälkähti: verhon, shaalin tai vaikkapa hartiahuivin, mielikuvitusta käyttäen..
Petriina: Romaanisi saavat ajan kuluessa uuden ilmeen, siellä pöytälaatikossa.
VastaaPoistaNäin on moni kirjailija minulle kertonut..
Onnea uusintayritykseesi!
Hyvää Aleksis Kivenpäivä -iltaa Aikis!
VastaaPoistaIhana tarina räsymatostasi (pohojalaasittaan) ja kisumirreistä.
Uskotko, että viikonloppuna sain ihan omin silmin nähdä, kuinka kissat tykkäävät räsymatoista.. yhä edelleen, aina vain:)
Kankaan kutominen on ihmeellistä terapiaa, varsinkin näin syksyisin.
Kiitos maxim♥
VastaaPoistaOikeastaan itse en halua mitään suurta... pienet ilot ovat elämän suola.
Erityiset päivät ovat ikimuistettavia..
VastaaPoistaPienet toiveet antavat jokaiseen päivään suuria ilon aiheita, sillähän me jokainen jaksamme aina huomiseen ja vuodesta toiseen.
Kiitos Ano kommentistasi, niin ja Jari on todella parhaita, ja mitä vielä: jotain tutunomaista hänen kasvonpiirteissään ☺
Lokakuista illan jatkoa Sinulle!