keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Menetyksiä








Kun keskellä yötä yhtäkkiä kuulet
näkymättömän seurueen kulkevan ohi
soidessa ihmeellisen musiikin ja äänten soiden -
älä turhaan murehdi onneasi, joka jättää,
älä epäonnistumisia, älä kokonaisen eliniän
suunnitelmia, jotka kuvitelmiksi muuttuivat.

Kuin kauan sitten valmistautuneena, rohkeasti
sano jäähyväiset Aleksandrialle, joka lähtee.

Varsinkaan älä mitään uskottele itsellesi,
älä sano, että se oli unta, että kuulit väärin;
älä alennu sen kaltaisiin turhiin toiveisiin.

Kuin kauan sitten valmistautuneena, rohkeasti
kuten sopii sinulle joka olit tällaisen kaupungin arvoinen,
mene vakain askelin ikkunaan
ja kuuntele liikuttuneena, mutta
älä rukoile, älä valita niin kuin pelkurit,
vaan viime nautinnoksesi kuuntele
salaperäisen seurueen ihania soittimia
ja sano jäähyväiset Aleksandrialle, jonka menetät.
Konstantínos Kaváfis: Barbaarit tulevat tänää, Suomentanut Tuomas Anhava. Otava 2005.






Niin kuin tunsin sinut
puunrungon toisella puolella
tunsin enkä nähnyt,
ja vielä lähempänä,
kun se kasvoi
toistemme hengittämä puu,
puun henkäys
ja minä sinun ja sinä minun.
-Mirkka Rekola-
Taivas päivystää, 1996






6 kommenttia:

  1. Kiitos runoista ja musiikista, Ulleriina<3

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista sanoista ja ajatuksen syvällisyydesta.

    VastaaPoista
  3. Ole hyvä Aili♥
    Tässä postauksessani on vähäsen kapinan makua...

    Mutta olkoot, eikös?

    VastaaPoista
  4. Aina vähän pitää kapinan makua ollakin. Eikö vain.

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa zeez sivustolleni, ajatuksiani katselemaan ja kuuntelemaan..
    Kommentista kiitän♥

    VastaaPoista
  6. Jees maxim!
    Kapina kuulunee naisten luonteeseen...;)

    VastaaPoista