Mikä vaeltaa, kun et sinä enkä minä. Mikä vaeltaa. Runo joka inkarnoituu elämästä elämään, meidän poissaolomme kullanmusta. Juoksee vesi vastaan, kevään virta, ja sinä juokset kengät kädessä. -Mirkka Rekola- Taivas päivystää, 1996
On suo, pitkospuut, sanotaan josskin laulussa. Raitanen taas puolestaan laulaa. Oon kulkemaan luotu maailman valtateitä, ja rinnassain on ain kaiho kulkurin. Jos vastaan käyt, mulle vain lentosuukko heitä, mut suojaa myös mä jonkun tarvitsen. Kun varjot hiipii vierellein, enkä muutama nää, mäs illoin kaipaankin, ystävää. Oon kulkemaan luotu maailman valtateitä,mum määrä missä on mä tiedä en..
Tiedätkö, kuinka paljon haluasin juosta jotakin vastaan
VastaaPoista- avojaloin, kivien pistellesä jalkapohjia, mutta en kantais kenkiä mukanani...
Mainio Kuva-kavalkaadi elävästä elämästä...
VastaaPoista'Veskua' kyllä kuuntelen mielelläni.
Molemmissa - laulussa ja kuvissasi jotain herkkää ja koskettavaa..!
On suo, pitkospuut, sanotaan josskin laulussa.
VastaaPoistaRaitanen taas puolestaan laulaa.
Oon kulkemaan luotu maailman valtateitä, ja rinnassain on ain kaiho kulkurin. Jos vastaan käyt, mulle vain lentosuukko heitä, mut suojaa myös mä jonkun tarvitsen.
Kun varjot hiipii vierellein, enkä muutama nää, mäs illoin kaipaankin, ystävää.
Oon kulkemaan luotu maailman valtateitä,mum määrä missä on mä tiedä en..
Kiitos kommenteistanne ystäväni Eko ja Max!
VastaaPoista