Hiljainen tie

Revontulien muodostaessa taivaalle uudet kuviot
alkaa pakkanen kangistaa askelta hiljalleen.
Tie joka ennen oli täynnä elämää,
on hiljainen ja autio.
Katsoin taivaalle ja näin 
Otavan viimeisen sakaran
piiloutuvan sumuverhon alle.
Olisi kaikki niin kuin ennen.
Pellon koulun ekojenrunoja

Nirskuen ja narskuen,

puhuu herra Pakkanen.

Luonto nukkuu uneksuu,

metsässä on tammikuu.

-Uppo-Nalle-

Pakkanen paukkunee koko viikon..

..muistakaahan pukeutua lämpimästi!