sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Hiljaisuus puhuu








Hiljaisuus 
on äänistä ylivoimaisesti paras
Hiljaisuutta ei ole olemassa
ja siksi me emme
tule toimeen ilman sitä
Ilman hiljaisuutta
ei kuule
sitä ainoaa ääntä
jota on syytä kuunnella:
hiljaisuutta
Se kertoo mitä tehdä ja minne mennä
ja miksi
ja mitä muuta me emme
janoa täällä kuulla
Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

- Tommy Tabermann-










Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
-ote Eino Leinon ehkäpä tunnetuimmasta runosta "Rauha"


Rauhallista iltaa blogivierailleni!



5 kommenttia:

  1. On todella arvokas taito, oppia kuuntelemaan hiljaisuutta. Lisäksi, että sen voi saavuttaa missä vain ja milloin vain. Ympäristöllä on vaikutusta siihen varsinkin nykyajan kiireellisessä elämäntylissä.
    Valitsemassasi laulussa olevat maisemat ovat varmaan ihan otollisia.

    Kun hiljaisuuden kuuntelemisen taidon oppii, siinä voi oppia tuntemaan ykseyden maailmankaikkeuteen.
    Voi hetkellisesti tuntea sanoinkuuvamatonta kiitollisuutta elämää kohtaan.

    Elämä on life; sanoo kuuluisa Mattikin.
    Me kaikki olemme itse elämä.






    o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaisuus ja rauha ovat tuntemattomia tunne-elämyksiä monille.

      Menestys ja hyvinvointi voittavat..

      Ihminen menee ns. "pilalle", kun ei ehdi rauhoittumaan...

      Jokaisen oma valintahan on miten elämäänsä elää, mutta mielestäni jokaisen kannattaisi joskus pysähtyä ajattelemaan elämänsä tarkoitusta.

      Elämähän on "laiffia", tavalla tai toisella, siitä ei pääse mihinkään.:)

      Sydämellinen kiitos kommentistasi shamani ♥

      Poista
  2. Monet porskuttavat eteenpäin elämässään kuuntelematta, katsomatta taakseen tai sivuilleen, ja vähiten sisälleen.

    Itse kuuntelen hiljaisuutta päivittäin - yksin, eikä se häiritse minua.

    Viimeksi melko myöhään eilen illalla, pimeällä metsätiellä, meren rannan läheisyydessä.

    Sammutin otsalampunkin, ja kuljin lumen valossa. Oli ihana hiljaisuus, joka ei silti ollut hiljaisuutta. Metsän kohina... kaukaisuudessa haukahti koira. Meren ääniä ei kuulunut tällä kertaa, ranta on ohuessa jääriitteessä.

    Retki hiljaisuuteen, vaikkakin vain hetki, on kuin retriitti.

    VastaaPoista
  3. Kuinka kaunista onkaan hiljaisuus...

    Luonnon äänet ovat itsessään jo hiljaisuuden perikuva, jos niin voisin sanoa..

    Luonnon rauhassa ihminen muuttuu, ajatukset kirkastuvat ja koko olo on onnellista.

    VastaaPoista
  4. Olet aivan oikeassa!

    Minä olen aika paljon aivan yksikseni, vain koirat seuranani, mutta olen aina tykännyt hiljaisuudsta, vaikka olenkin seurallinen ihminen. Monia yksinäisyys ja hiljaisuus häiritsee, ja tulee jopa paniikkia. Minulla ei sellaista tunnetta oli koskaan.

    Mutta luulen, että pitää olla sinut itsensä kanssa. Ja siihenkin auttaa hiljaisuus, ja luonnon läheisyys.

    Nuo luonnon äänet oikeastaan vain korostavat hiljaisuutta, silloinhan tavallaan "kuulee" sen hiljaisuuden. Eipä sitä oikein osaa selittääkään... :D

    Joskus, kun menee sähköt poikki, talossa on todella hiljaista, siis tuntuu tosi hurjalta, aivan kuin korvat olisivat lukossa.

    Ja kun on ollut jonkin aikaa täysin hiljaisuudessa, ja sähköt tulevat päälle, huomaa vasta millaisessa metelissä elää, jääkaappi, lämmityslaite, tietokone, televisio, radio yms. aiheuttavat hurinaa ja surinaa ja muuta meteliä. Sillä meteliltä se silloin tosiaankin kuulostaa kun kaikki koneet taas paukahtavat päälle.

    Luonnon hiljaisuus on aivan toista.

    VastaaPoista