maanantai 16. tammikuuta 2012

Pellavaista







Kuvat ovat vuodelta 2007 "Kodin liinavaatteet"-näyttelystä, 
jota olin järjestämässä Jalasjärven museolle.
Aivinaa ja rohdinta.




Huru huru huru huru,
pitkiä pellavia-a-a
ja hienoja hamppuja-a,
räätikkäitä ku nurkanpäitä
ja nauriita kuin lautasia,
papuja ku pähkinöitä
ja perunia ku pulleroi!
Ja tupakkikultaa kans
isän piipun päähän!
-Eeva Kristiina Matintytär Hänninen, Loimaa 1935





Omia pellavatöitäni vuosien varrelta:


Kuultokudos "Tiiliseinän sydän"






Kuultokudos "Me kolme"






Kaitaliina "Kolme vihreää"






 
Verho "Mutkitellen"



Linkki opiskelutoverini perustamaan Pellavapirttiin:
http://www.pellavapirtti.fi/pages/fi/koti.php


Linkki pellavan uuteen tulemiseen:

4 kommenttia:

  1. Ai sinäkin teet kuultokudoksia, äitini ehti eläkevuosinaan tehdä muutaman ja minulla on onni omistaa niistä yksi. Tuo lintuaihe on hieno ja siinä yläpuolella hehkuu upeata väriä neliöaihe. Nostan hattua!

    VastaaPoista
  2. Kuultokudokset olivat 80-luvun villitys täälläpäin ja niitä tehtiin "joka taloos".
    Sen jälkeen tuli ns. vakoraanut, joita tehtiin moppilangasta ja leikattiin pinta ryijynomaiseksi.
    Kuultokudoksen "luoja", Ellen Alakanto oli eteläpohjalainen tekstiilitaiteilija, kunnioitan hänen elämäntyötään suuresti.
    Kiitos hatunnostosta Pipsa-Piipuri ☺

    VastaaPoista
  3. Todella hienoja pellavatöitä, joita esittelet.;D Nuo työvaiheet ovat tuttuja, vaikka en ole itse tehnytkään. Pellavan arvo käsityömateriaalina ei koskaan häviä, se säilyy äidiltä tyttärelle ja tyttärentyttärelle.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili♥
      Pellava on aina pellavaa.. ihanin luonnonmateriaali.
      Mummoni tekemää pellavakangasta ihailen.. hän oli mestari kankaankudonnassa.

      Poista