torstai 24. toukokuuta 2012

Totta vai tarua








Vettä satoi. 
Äiti valitti kun on niin kurja keli.
Pieni tytär kysyi äidiltään:
Äiti, kun perhonen kuolee,
itkeekö keijut?
Haluamatta rikkoa lapsen kaunista ajatusta,
äiti vastasi:
Kyllä, voisihan se olla niinkin.
Lapsi vastasi siihen nopeasti,
niin varmana tiedostaan:
Siksi siis syksyisin sataa niin paljon.
Äiti yritti muuttaa lapsensa luuloa
ja aloitti:
Mutta ajattele kuinka surullisia keijut olisivat,
perhosia on niin paljonkin?
Tyttö keskeytti äidin lauseen:
Äiti, etkö tiennyt? Ei keijut surusta itke,
vaan ilosta! Perhosistahan tulee keijuja
kun ne kuolee.
Hämmästyneenä lapsensa mielikuvituksen määrästä
ja sen kauneudesta, äiti vaikeni.
Lapsi lähti jo omiin leikkeihinsä,
kun äiti vielä mietti tyttärensä sanoja.
Voisinpa nähdä maailman kuin hän,
äiti ajatteli.
Seuraavan kerran kun satoi rankasti,
äiti hymyili eikä valittanut enää.
 Positiivarit/tk06




Lapsena käpylehmät elivät,
omenat olivat isompia ja maukkaampia kuin koskaan.
Aurinko valtasi kesät,
talvella lumikinoksista tehtiin toinen maailma.
Silloin elämän narusta pidettiin kiinni,
tiukasti ja epäröimättä.
-Sini-
  

6 kommenttia:

  1. Suruantennini ottaa vastaan haikeita säveleitä.
    Ajatuksen tuen haluan antaa, jos se auttaa.
    Kaunis laulu, sanat suruisat. Kysyn ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peeguu♥
      Tämähän oli tarua... ei totta..


      Maailmassa kasvaa toiveita
      täyttävä puu,
      onhan se totta,
      mutta omaa toivettaan
      se ei voi toteuttaa,
      ei kävellä pois
      niiden luota jotka kiertävät sitä.
      Vain kasvaa, kasvaa.
      -Mirkka Rekola-

      Poista
  2. Huomenta. Kaunista, lämpimänä ja aurinkoisena alkanutta päivää toivotellen, kuten hieman pirteyttä päivääsi.
    Voimme elää vain nyt ja tässä hetkessä.
    Kaikki mitä seuraava hetki taas esiin tuo, on meille kaikille aina uutta, meille ennestään tuntematonta.
    Kaikki tuleva tai tulevaisuus on jällee ensi hetkestä, avointa, täynnä erilaisia mahdollisuuksi.
    Vanhaan, tuttuun turvalliseen olotilaan kaipaamme kaikki.
    Tosiasia kuitenkin on, tähän menneeseen aikakuteen meillä ei ole paluuta, edessämme on vain tuo, tulevaisuus.

    Kirkkahat keväimen aamut ja illat,
    maasta on toivohon siintävät sillat.
    Untelo, keväimen kutsuhun herää,
    riennä, se sointuja sieluusi kerää,
    ennen kuin tummuvat illat.
    - Immi Hellen - (kasvatus)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kauniisti ♥

      Elämän virrallamme
      jokainen vuosi
      vie meidät erilaiselle
      matkalle:
      myrskyyn ja tyveneen
      sumuun ja kirkkaaseen
      kuohuun ja suvantoon.

      Mutta valo ja pimeys
      lumi ja vehreys
      kukat ja perhoset
      linnut ja perhoset
      maaemon makeat annit
      auringon hyväilyt
      vuodenaikojen
      kiertokulussa
      alati palaavat
      kuin rakkaat uskolliset
      ystävät
      koskaan pettämättä
      luottamusta.
      _Merja Heikkilä-

      Aurinkoinen, lämmin päivä on ollut.. muttei sentään bikinikeli :D

      Poista
  3. Ensinnäkin olit valinnut niin mun mielikappaleeni ja esittäjän!
    Kappale on mun mielestäni niin todella kaunis ja herkkä!
    Ja toi lapsen ja äidin välinen keskustelu oli mitä mahtavin keskustelu, sai äidinkin ajattelemaan ja miettimään lapsen viatonta iloa ja tapaa ajatella maailmaa.
    Jospa me aikuiset ymmärtäisimmekin kaikki asiat lapsen viattomalla mielellä, kaikki olisikin paljon kivempaa ja helpompaa ja kauniimpaa!
    Kiitos, oli niin kaunis postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullisuuttakin tarvitsemme tässä elämämme mylleryksessä.

      Voihan kuule Harakka, kun aina voisimme ymmärtää lapsien ajatukset, koko elämä olisi paljon rikkaampaa..

      Poista