maanantai 23. heinäkuuta 2012

Omien polkujen kulkija





Intohimona hänellä on
Harley-Davidson.
Se on hänen kulta.
Sen selkään hän kiipeää
eikä häntä estä mikään.
Hän haluu olla, tulla ja mennä
vapaasti.
Hän on itsensä herra
ilman kahleita.
Hän kulkee omia polkujaan.
Eikä rinnalleen halua poluilleen
ketään kulkemaan.

Mutta kun ilta saapuu ja
hän sänkyynsä käpertyy
ottaa hän tyynyn kainaloonsa.
Ja toivoisi että olisi joku jonka
syliinsä saisi sulkea.
Jonkun joka tulisi ja menisi.
Olisi kuin hän.
Omien polkujen kulkija.
-marutso-











19 kommenttia:

  1. Olen aina ihaillut "oman tiensä kulkijoita", ihmisisä jotka rohkenevat kulkea omia polkujaan, itse olen tainnut liian arka sellaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille jokaiselle on luotu omat polkumme, joita joudumme kulkemaan... hyvä näin..
      Kiitos Petriina vierailustasi!

      Poista
    2. no täs on kans oman polkujensa kulkija oon aina kulkenu omia polkujani enkä oo ikinä halunnu ketään kulkemaan mun vierelle mutta eräs päivä sitten tässä tätä kuuta löysin todellisen rakkauden joka sai mut jotenki pysähtymään ja miettimään että mihinkä tää mun polkuni oikeen kulkee.

      Poista
    3. Voihan onnekas anonyymi♥
      Omilta poluiltaan on joskus poikettava.. silloinhan sen vasta huomaa, miten ihanaa ja auvoista elämä onkin.
      On rakkautta kulkea polkua kahdestaan, onnellisuutta jakaa rakkautta polun varrella.
      Rakkaudentäyteistä matkaa Teille!

      Poista
  2. Minäkin ihailen oman polkunsa kulkijoita. Se vaatii rohkeutta, mutta voi tuoda yksinäisyyden tullessaan.

    Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinäisyyttä haluavatkin meistä aika monet...
      Uskoisin, ettei se ole rohkeuden puutetta, vaan elämän valinta, katsottuna itselleen parhaimmaksi vaihtoehdoksi.
      Kesänjatkoa Laali Sinulle myös!

      Poista
  3. Nuorena sitä riensi pää kolmantena jalkana massojen virran vietävänä.
    Tuli aika,jolloin piti valita,jatkanko tätä toisten viitoittamaa tietä.
    Tein valintani: Lähdin kulkemaan omia polkujani,minulle tuli oma tahto,
    uskalsin vihdoin olla eri mieltä. Vuosien myötä olen kyllä huomannut,
    että tie on ajoittain hyvin yksinäinen,mutta ei sitä olkapäätä massoistakaan
    löytynyt. Kai sitä sittenkin ihminen on lopulta aika yksin.
    Leppoisaa kesän jatkoa yhdessä - ja yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoruuden huumaa.. etsien juuri sitä mitä ei edes pitäisi etsiä.
      Tulee helposti vääriä valintoja..
      Omien polkujen kulkeminen tuntuu ehkäpä turvalliseltakin ja saa olla oman itsensä "herra".
      Kaikkea ei voi kuitenkaan koskaan saada elämässä, näin yleistäen ajatuksiani ja
      yksinkin on hyvä olla, kaverin kanssa vain aika-ajoittain.
      Vietetään kuitennii kesää ☺

      Poista
  4. Yksinäisyyden tunne on yksi hinta, minkä saa maksaa kun kulkee omia polkujaan. Toinen on se, että tekee kaiken itse ja kolmas, että kun on liikaa taakkoja harteilla, ei niille löydy toista kantajaa. Oman tiensä valinnut ei ole oppinut pyytämään apua eikä tukea. Hän on vain oppinut kysymään toisilta: miten voin auttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna!
      Oman tiensä kulkijat eivät useimmiten kysele: miten voin auttaa?
      He vain kulkevat omia teitänsä ja nauttivat elämästään sillätavoin.
      Hyvää kesän jatkoa Sinulle!

      Poista
  5. ....siis hyvät puolet on, samoin huonot!!

    ja pärinäpoikia tai ukkoja en jaksa ihailla, vaikka nuoruudessani ajoinkin moottoripyörää!

    kivaa viikon jakoa, ULLERIINA.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskonetko Aili-mummo, että oman polkunsa tallaajat eivät näe huonoja puolia laisinkaan elämänsä valinnassa?
      Harrikkamiehet..♥♥

      Poista
  6. Ei ole omia polkuja, polku on jo toisten tallaama.
    Eino Leinoa siteeraten:
    Tietä kulkien tien oot vanki, vapaa on vain umpihanki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pedrolle: Kuka tahansa voi aloittaa uuden polun, jota kukaan ei ole ennemmin tallaillut;)
      Kiitoksen sana kauniista runonpätkästäsi♥

      Poista
  7. "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki." Aaro Hellaakoski runoili näin, E. leino sitten varmaan siteerasi häntä.

    Omat polut ovatkin niitä, joita ei vielä eilen ollut olemassa. Ne syntyvät tänään askelteni alla, kun menen mustikoita etsimään. Ja katoavat samantien, sillä en palaa samaa tietä takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, minusta se vaikutti niin söör Einolta.
      Täst edes siteeraan vain Matias Nykästä.

      Poista
    2. Se polku joka kerran syntyy, ei voi kadota, vaikka kulkisit siitä vain yhden kerran..

      Nykäsen runoja haluaisin mielelläni lukea.
      Kiitos Pedro, jään oottelemaan!

      Poista
    3. Tämä on kaunis ja opettavainen Nykäs-runo:

      sauvakävelin
      siellä järvellä
      ja opin
      avantouinnin

      Poista