tiistai 17. heinäkuuta 2012

Uuno ja Akseli





Aika on aluton ja loputon.
Se yhdistää kaksi ajattomuutta.
Se on portti kahden pimeyden välillä.
Se on päätön rihma,
jota tuntematon käsi kerii
olemattomasta olleeseen
maailmain vavistessa.
— Kenen on se käsi, joka kerii?
Miksi se kerii?
Mistä, mistä lähtee valo,
joka lankeaa ajan rihmalle?
Ja miksi se sitä valaisee?
Tätä kaikkea on kysytty.
Tätä kaikkea kysytään.
Mutta hapuileva ajatus
tapaa vain tyhjyyden,
jonka edessä kaikki sydämet värisevät.
— Eikö kukaan
missään, milloinkaan;
ratkaise ongelmaa,
jonka jokin tuntematon oikku
asetti ihmisen arvattavaksi
piloillaan ehkä —?
-Uuno Kailas-





Akseli Gallen-Kallelan taidetta

Uuno Kailaan patsas Heinolassa

4 kommenttia:

  1. Suomalaista synkkyyttä. Olen aina miettinyt miksi surullisuus vetoaa paremmin kuin iloisuus ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melankolisuus kuuluu suomalaiseen elämänmenoon.
      Tässä yksi esimerkki:

      ALTTO
      Niin tuttu on sen sointi,
      alttosaksofonin ja hämyn
      yhteisymmärrys.
      Se sunnuntain melankoliaa
      kolkkapöytään saakka soi.
      Pöydässä istuu vain eilisen
      kuoret ja motiivien etsintä.
      Niin soi alttosaksofonin
      ja hämyn yhteisymmärrys,
      niin se soi.
      -Jarin mielipide-

      Poista
  2. Niin soi alttosaksofonin ja hämyn yhteisymmärrys.

    Oletko Ulleriina huomannut,että mulla on runoblogi:
    PRITAN HÄMYISIÄ POLKUJA.
    Omia sepittämiä ja oikeitten runoilijoiden satoa.
    Lähes joka päivälle runo.
    Yks`kaks se vaan runo lähti vaeltamaan.
    Lukijoita en voi seurata kun tilastoista. Joten pitemmmän päälle on
    ehkä tylsää kirjoittaa kuin bittiavaruuteen. Mutt`annas katsoo nyt?

    VastaaPoista