keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tänään







Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
-Kirsi Kunnas--
Teoksesta Unikeinu, meidän lasten runot-




Kuva: ESS/Arkisto

Runoilija, 
lastenkirjailija ja 
akateemikko Kirsi Kunnas 
vastaanottaa tänään, 
Aleksis Kiven päivänä, 
suomalaisen kirjallisuuden palkinnon.



Kirsi Kunnas syntyi taiteilijaperheeseen Helsingissä 14.12.1924 . 
Hänen vanhempansa Wäinö ja Sylvi Kunnas olivat kuvataitelijoita.




Kirsi Kunnas on kirjoittanut lapsille monenlaisia juttuja: runokokoelmia, satutarinoita, nukkenäytelmiä, aapisia ja lukukirjoja.   




Tämän lisäksi hän on kääntänyt runsaasti lastenkirjallisuutta suomen kielelle, esimerkiksi englantilaisia lastenrunoja (Hanhiemon iloinen lipas). Lasten runojan kääntäminen ja riimittely johtikin Kirsi Kunnaksen lastenkirjailijaksi. 
Sitä ennen hän oli kirjoittanut vain aikuisille. 
Hänen lastenkirjoistaan voidaan mainita esimerkkinä Tiitiäisen satupuu (1956), Kani Koipeliinin kuperkeikat (1979) ja Tiitiäisen pippurimylly (1991). 
Teoksia on näiden lisäksi kymmeniä!




Kirsi Kunnas on sanonut: 
"Minulla jokainen runo on hirmuisen työn takana, kirjoitan ne kymmeniä kertoja uusiksi". 

Hän on myös pohdiskellut aikuisille ja lapsille kirjoittamisen eroja ja tullut seuraavaan tulokseen:
"Aikuisille voi joskus kirjoittaa pinnallisesti ja yksioikoisesti - lapsille ei koskaan.".

Kirsi Kunnas on saanut työstään monia palkintoja, esimerkiksi vuonna 1996 lastenkulttuurin suuren valtionpalkinnon.
Lähteet: Internet ja googlen kuvahaku





 Tänään on juuri oikea aika
muurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä siellä semmoinen taika
että namusia sataa suuhun
-Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu-



"Runo vetoaa kaikkiin aisteihin, myös sisäisen näkökyvyn aistiin".


14 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta videosta Kunnaksesta, ja hänen lausumistaan runoista.
    Olen joskus saanut myös häntä läheltä kuunnella, ja se oli oikein miellyttävää ja iloista kuunneltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaakohan Kirsi Kunnas enää itse lausua runojaan?
      Eräässä kolumnissaan hän sanoi: "Runous pitää kielen elävänä, se uudistaa.
      Täytyy aina löytää se uusi puhe, se on runouden tehtävä."

      Poista
  2. Kirsi Kunnas on palkintonsa ansainnut! Ihana oli ja on lukea lapsenlapsille Kunnaksen runoja ja loruja. Pikkutytön laulu Tylleröisestä on aivan ihana! Kiitos Ulleriina tästä mieltä lämmittävästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ihana runoilijatar on kyllä ansainnut elämäntyöllään tämän tunnustuksen ja palkinnon, joka on 15000 euroa.
      Onnitteluni ♥

      Poista
  3. Kirsi Kunnas on kuulunut minunkin ikilemppareihini jo iät ja ajat.Ja tämä muurahaisruno on monet kerrat synttärikorttien saatesanoina ollut.Eikä ole pojista polvi ainakaan pahentunut,jos kuuntelee "Eppujen"sanoituksia oikein tarkkaan:)Tämä musiikkivalintasi tuo silmiin kyyneleet,koska se muistuttaa monista hetkistä,joina tätä olen laulanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava nähdä sinut syysmyrsky pitkästä aikaa täällä.
      Niinpä niin, Martti ja Mikko, Eppu Normaalin pojat ovat runoilijan ihanat pojat.

      Lastenlaulut ovat aina koskettavia, mikähän sen tunteen saa esim. meikäläisessä, en voi ymmärtää..

      Poista
  4. Ihana kirrjailija ja tuotoksensa!
    Kuva valkealla hevoisella toi mieleeni Alice Kairan (?), jonka maalauksissa aina valkea hevoinen. Nekin teokset ovat ikäänkuin pysähtyneitä satuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoisetko sinulle tulevat mieleen?
      Minulle tulevat taas surulliset klovnit, tästä Alice Kairasta.
      Amanda haluais varmaan kuulla ja nähdä näitä satujuttuja??
      Kiitos kun piipahdit täällä!

      Poista
  5. Meillä kyyneleet valuivat aina kun luettiin surullisesta siilistä v-59. Niin oli ihana kirja tyttärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus miettinyt, miksi lasten runot saavat usein aikaan surumielisyyttä.
      Tarkoitushan olisi luoda iloa pienten piiperöisten elämään.
      Kiitos Anjuusa kun kävit "luonani".

      Poista
    2. Muistin runon nimen väärin, siilihän oli tunteellinen siili. Toinen itkettävä juttu oli venäläinen piirosleffa pingviiniäidistä, joka hautoi kiveä. Nämähän kehittävät empaattisuutta lapsilla. Tottakai Herra Pii Poo-tyyppisetkin on kivoja.
      Näyttämölläsi on mahtavaa käydä.

      Poista
    3. Kiitos Anjuusa!
      Poikani ollessa vielä pikkupoika, katseltiin aina Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa-kirjoja.
      Sadun katsominenkin saa pienen ihmisen ajattelemaan.
      Luin pojalleni paljon, ja uskonkin että se kehittää myös lapsen lukutaitoa.
      Poikani oppi lukemaan viikkoa ennen kuin täytti viisi.

      Mauri ja Kirsi Kunnas eivät taida mitään sukua??

      Poista
  6. Kohta on edessä itsellä aika, kun saan lukea näitä ihania runoja lapsenlapselleni.

    Kiitos, kun tulit lukijakseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa ja tervetuloa vieraakseni!
      Jännittää varmasti tämä uuden tulokkaan syntyminen..
      Mummilla tulee olemaan ihana tehtävä ja kuinka tärkeä se onkaan..
      Onnitteluni ♥♥

      Poista