tiistai 2. lokakuuta 2012

Tuoksu jäi...






Kuin tuoksu kukkain, joit' ei enää nää,
sun myöhät sanas sydämeeni jää.
Ken tiennyt ois: kun liian helein illoin
poveni tuskanlämpimänä löi,
unelmat hillityt mua etsi silloin,
kuin kuudankukkasen mun ympäröi.
Ma, taakka itse, itkuni vain kuulin,
pois kaipuutani anoin kuumin huulin,
ja kipein kyyneleeni ollut on
kimalle tähden, koskettamaton.
En nähnyt sydäntä, mi mulle aukes,
- jos aukesi? Ken tiesi, tiesi sen,
kun talvet tuiski, kesäin hehku raukes
ja jäi vain kyynel, hymy, kukkanen.
Vain tuoksu sen.
 -Saima Harmaja- 25.9.1934



Harmaa taivas on vain ohikiitävien pilvien parvi.
-Duke Ellington-

5 kommenttia:

  1. Hieno, surullisen kaunis syksyinen runo.

    Nuo päivät harmaat -
    Kuin harsopilvi eessä auringon
    Vain hetket parhaat -
    Ne elämästä tekee nautinnon.
    Ei onneansa löydä
    Jos onneaan ei nää,
    Onni suosii vain, onnenetsijää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saima Harmaja on niin, niin, iskeytynyt ajatuksillaan sydämeni syvyyksiin.
      Tuntuu Sinunkin runosi Maxim koskettavan..♥

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Maxille jo kommentoinkin..
      Saima Harmaja on kertakaikkisen koskettava runoilija.

      Poista
    2. Saima on ja tähdetön ilta.. ehkä lesket ovat kaikki vähän samanlaisia, surumieliä itsekseen, vaikka näyttävätkin välillä iloisilta (ja ovatkin) ja vallattomilta.

      Poista