Elämää ei voi kirjoittaa, se on elettävä

 

 

Milloin kuin käärme, se kiertyy kerälle,
lumoten sydämesi, kyyhkyn lailla,
valkoisella ikkunalaudalla.

Milloin se säkenöi kuin kirkas huurre
tai lojuu horroksessa kuin leikoija.
Varmasti ja salakavalasti,
se vie ilosi ja rauhasi.

Se tietää, kuinka nyyhkyttää suloisesti,
viulun kaipaavassa rukouksessa
ja kuinka ennustaa arkana,
vielä vieraassa hymyssä.

-Alma Ahmatova-

24.11.1911
Tsarskoje Selo, suomennos Anneli Heikiö