maanantai 16. syyskuuta 2013

Usvaneito

 
 
 
  
Kun haudon ongelmaamme kipeää,
mi ajatusta uupuvaa ei säästä,
mi koskaan väisty ei, ei luotaan päästä,
mua kesän tuoksu lämmin tervehtää.
Sun kukkas! Herkin varsin kaartuen
ne hymyävät hymyn taivaisen.
 
Niin avuton on ihmisymmärrys.
Sen parhaimmatkin sanat väärin soivat,
ne harhaan viedä, pettää, tappaa voivat.
Lie vilpitön vain kukkain selitys.
Sisimmän, mit' ei sanat koskaan sano,
pyhimmän, mitä eivät huulet ano,
tuo tuoksun aalto unhoittumaton -
Oi, älä kysy, mi sen nimi on!
-Saima Harmaja-
1933
 
 

 

 
Kuuntele. Kaksi asiaa.
On alettava siitä mihin viimeksi jäi, opeteltava.
Valo tulee lännestä, jahka se on ensin käynyt siellä.
Lännestä palaa valo iltaisin, kun veneet tulevat kotiin.
-Juice Leskinen-
 

4 kommenttia:

  1. Hei Ullis, sinulle on haaste blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin, hyvin suuri ♥-kiitos haastestasi Orvokki.

      Poista
  2. Kiitos Röllistä, Saima Harmajan runosta ja kuvista, Ulleriina!

    Mukavaa viikkoa sinulle!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Röllillä ja usvametsän neidolla on kauniita ajatuksia elämästä..
      Kiitos kommentista♥

      Poista