keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Jokaikinen aamu





Jokaikinen aamu, kun kultaisen perhosen siivet kalahtavat
tunnen päässeeni lähemmäs asemaa, tuota tehtaiden
liepeille nousevaa majaa, jota kulkuväki vartioi.
Paljastan pääni. Mennään vaan selkä edellä onneen,
mutta aamu aamun jälkeen nöyrempinä.

Jokaikinen aamu tunnen sydämen iskut kaikuina äänestä,
joka kumpuaa jalkojeni alta. Syvältä maan uumenista,
sieltä minne juuret eivät yllä, ihminen saa tiedon,
eivät vaunut pilviverhoon katoa,
ei perhosen siivistä kulta.
-Olli Heikkonen-
Jakutian aurinko, 2000


Neitoperhonen 10.4.2015
Onnen perhonen

4 kommenttia:

  1. Hyvin toimiva kokonaisuus musiikki ja runo.. Sanoma on tärkeä, pidetään huolta lähimmäisestä, ei anneta särkyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri on sanomani.
      Kiitos kommentistasi Aikis!

      Poista
  2. Gracias por sus visitas feliz semana Saludos

    VastaaPoista