Jääruusu

Minä tulin ja tunsin poissaoloni hänen parissaan.

Ja minä kysyin mikä sen minussa tunsi.

Se oli aina toinen, aina toinen.

Minä todella vaeltelen, 

minä joka olen niin kuusikonkipeä ja unohtunut, 

käyskelen täällä ja etäisimmillä teillä.

Monesti menen horisontista,

ja maailma tulee niskan päälle.

Mutta aina minut kutsuu toinen.

Takaisin, takaisin.

Oi iltojen keveys kun et taukoa.

Oi sydänkipinä, kun he vaihtuvat toisistaan

ja iskevät vastakkain.

Se on savunhiljaisuus ympärilläni.

Se tunkeutuu nyt silmiin, se tuntuu kielellä.

Sillä on ruusunmaku.

Ei kukaan voi syyttää poissaoloaan.

Ja sinä näet miten kaikki varisee ympärille.

-Mirkka Rekola-

Ehkä meidän nuhamme johtuu siitä, että me koko ajan itkemme sisäänpäin.