Valkoinen lintu

Был он ревнивым, тревожным и нежным,
Как божье солнце, меня любил,
А чтобы она не запела о прежнем,
Он белую птицу мою убил.
Промолвил, войдя на закате в светлицу:
"Люби меня, смейся, пиши стихи!"
И я закопала веселую птицу
За круглым колодцем у старой ольхи.
Ему обещала, что плакать не буду.
Но каменным сделалось сердце мое,
И кажется мне, что всегда и повсюду
Услышу я сладостный голос ее.
 Анна Ахматова, Anna Ahmatova
Syksy, 1914

Kuvassa itse runoilija
Lähde:Wikipedia

Hän mustasukkainen, levoton ja lempeäkin oli,
kuin Jumalan aurinko, hän minua rakasti,
ja ettei se entisestä laulaisi,
valkean lintuni hän surmasi.
Hän tuli huoneeseen auringon laskiessa:
"Rakasta minua, naura, kirjoita runoja!"
Ja minä hautasin iloisen linnun 
kaivon lähelle, vanhan lepän juurelle.
En itke, hänelle lupasin.
Mutta kiveksi muuttui sydämeni,
ja minusta tuntuu, että aina ja kaikkialla
linnun kultaisen äänen kuulen.
Suomennos:Anneli Heikiö

Lintukuvat:googlekuvia

Rattoisaa Loppiaisiltaa kaikille vierailleni,

kuin myöskin 

talvista viikonloppua!