Kasvaneet

Elämä on ihan toista. Puut ovat toiset.

Ne ovat kasvaneet jo ikkunoiden ohi,

et näe niiden latvoja enää.

Sinusta se, jumalauta, on idyllistä.

Kuin reikä seinässä, vai, piste iin päällä.

Kivi tulee ja näyttää sinulle idyllin.

Kyllä kivi tulee. Tulee vastaan varis, reikämies.

Ripusta vain kelloja puihin, viini on taas

särkenyt kurkkusi, siellä se itkee ja riitelee,

tekee viiltojaan.

Pidät jalastasi kiinni, ettet putoaisi,

mutta olet täynnä kiviä, jotka vievät sinut

sinun mielesi pohjaan saakka.

Ripusta vain nauhasi ja kellosi, ripusta koko järvi,

huokaa ja aivasta joka aallon perään.

Mutta varis, hämärän kaupparatsu, istuu jo olkisilpussa.

Ripusta, perhana, Catullus ja Gardan pikkuinen kotiniemi,

vaikka Vergilius, jos se helpottaa, Gilgames

ja Odysseus

parroistaan ja karvoistaan.

Ripusta koko historia, kaikki sen syksyt.

Mutta näihin puihin, et.

Ne ovat kasvaneet jo ikkunoiden ohi,

minun sydämeni läpi, kauas maailman tuuliin.

-Sirkka Turkka-

I have sometimes been wildly, despairingly, acutely miserable, but through it all I still know quite certainly that just to be alive is a grand thing.

-Agatha Christie-