Viatonten valssi

Kun kesäinen yö oli kirkkain
ja tyyninä valvoivat veet
ja helisi soittimet sirkkain
kuin viulut ja kanteleet,

    viisi pientä piru-parkaa
    aivan ujoa ja arkaa
    sievin kumarruksin tohti
    käydä enkeleitä kohti.

Univormunsa karvaiset heitti
he, sarvet ja saparovyön;
oli lanteilla vain lukinseitti;
ja helisi harput yön.

    Enkelitkin sulkapaidan
    jätti tuonne päälle aidan,
    siellä häntä, siellä siipi 
    toisiansa tervehtiipi.

Ja niinhän he nostaen jalkaa
niin nätisti tanssia alkaa
yli kallion kasteisen.
Ja yö oli onnellinen.

    Missäs sika jos ei kerää
    kärsäänsä se yhtä perää
    siivet, karvat, ynnämuuta,
    vielä maiskutellen suuta.

Sill´aikaa enkelit tanssi
niin ujosti, varpaillaan,
vain pukuna pikkuinen kranssi
viis pirua toverinaan.

    Kerran tuli aamun koitto.
    Loppui tanssi, loppui soitto.
    Pirut niin kuin enkelitkin
    tunnusmerkkejänsä itki.

Oi pienoiset ettehän arvaa:
moni vaihtaa nahkaa ja karvaa,
sika paljon siipiä syö.
Mut harppua sirkat lyö
yhä, kun on kesäyö.
-Aaro Hellaakoski-

Googlekuva