Marraskuinen ajatus

Hän oli niitä joita toinen moitti, toinen löi laimin,

kumpikin kosi puolelleen kun riitoja tuli,

ja hän pettyi niin että käänsi nurean puolen päälle,

ei tohtinut kiintyä koska pelkäsi menettävänsä.

Ja kun pesä hajosi, hän hajosi myös,

meni sykkyrään, myyränkoloon,

tummaan nunnakammioon

ja alitajunta kehitti vasta-aineen:

       matkan unelmaan-

turvalliseen, lämpimään, huoltapitävään,

ja hän eli unensa kanssa kahden,

       alitajunta tuuditti.

Talo iso, lähellä merta,

ulkona paljaat puut,

       ihmisten kasvoilla marraskuu.

Heitä on paljon

jotka pitkään odottivat pääosaa,

nyt se on heillä,

mutta niin paljon lääkintää ja hyväksymistä

ennen kuin muisti jaksaa muistaa

       ja sitten unohtaa,

ennen kuin sivuosaan tyydytään,

matka on pitkä ja paljas

todellisuutta vastaan.

-Helena Anhava-