Auringon noustessa

Auringon noustessa
laulan rakkaudesta,
polvillani puutarhassa
kitken rikkaruohoja

Ne maasta kiskon ja pois heittelen -
minulle anteeksi antakaa.
Aidan luona itkien
seisoo tyttö avojalkainen.

Väkevä tuoksu kuolleiden kasvien
yhä voimallisemmin lemuaa.
Ja tyttö kovaan ääneen valittaa,
minua, itkunpuuskansa, puistattaa,

Leivän sijaan, kiven saan,
se on julma kohtaloni.
Taivas yksin on yläpuolellani
ja sinun äänesi, sydämessäni.

1. 3. 1911
-Tsarskoe Selo-

Kuva : Aune Viik

Kuva: Jari Härkönen

Lämmintä, keväisen vehreätä, 

lintujen musisoimaa viikonloppua ♥

 Päivi Paunu 1966