Marraskuinen hymy

  

Sydämessä auringon muisto hiipuu.
Ruohikko kellastuu.
Aikaisia lumihiutaleita tuuli kantaa,
juuri ja juuri.

Kapeissa kanavissa ei virtaa enää -

vettä, jo viileää.

Täällä ei koskaan tapahdu mitään, -
oi, ei koskaan!

Tyhjää taivasta vasten paju ojentaa,
viuhkaansa, läpikuultavaa.
Parempi olisi ollut, jos minusta,
vaimoanne ei olisi tullut?

Sydämestä auringon muisto häviää.
Mitä tämä on? Pimeää?
Ehkä!... Yön takana lymyää
kaivattu talvi.

-Alma Ahmatova-

Suomennos Anneli Heliö

30. tammikuuta 1911
Kiova

Mukavata marraskuun alakua ☺