Kerro miksi...

Ladun varressa vanha kelo, mitä kaikkea nähnytkään.

Ohi jutannut poroelo, mitä muuta, en kysynytkään.

Puun viereen yöksi leirin me varoen rakensimme.

Tulen loimussa istuimme hiljaa, tuulen huminaa kuuntelimme.

Hiipui nuotio, tähdet syttyivät ylle erämaan.

Naristen kelovanhus näin puhkesi puhumaan:

Kauan sitten kaksi nuorta saapui pelko seuranaan,

käsi kädessä yli yön valvoi ja rakasti toisiaan.

Aamu valkeni, nuotiolle tuli mies mustasukkainen,

hän aseen nosti ja ampui molemmat surmaten.

Kun kaiku tunturista häipyi rotkoon hämyiseen

mies suksilla syöksyi alas virran pyörteeseen.

Vaan öisin nuorten haamut yhä polttavat nuotiotaan

ja mies se virrasta nousee sitä sumulla sammuttamaan.

Näin honka puheensa päätti syvään huokaisten.

Kurun pohjalla hangella näimme me liekin sinisen.

-Usva virrasta nousi virvatulta himmentäen.

-Hilkka Sonninen-