Punaista

Maailma on minun aistieni runoelma

Torit, kiitävät autot, puut,

pölyinen vihreä

saavat sävynsä minulta:

maailma on minun aistieni runoelma

ja lakkaa kun minä kuolen.

Tämä läheisyys,

pitkä hetki,

ihon pehmeä tunnelma ovat vain minussa,

minulle; mielle vain

tai kehä minun aistieni haaveen ympärillä.

Kun lainaan sinulta objektiivisen silmän

näen (kuin käännetyn kiikarin läpi)

miten kuljet kirkkaita katuja pitkin

kaksin, markiisien valossa,

olet kaukana, yhä kauempana,
yhä olet,
mutta häipyvän pieni.

-Eeva-Liisa Manner-

Hyvää Pääsiäistä vierailleni!