perjantai 27. heinäkuuta 2012

Katumusta







Avuton sydän rinnassa kylmeni,
mutta poistuin, kevein askelin.
Vedin käteeni oikeaan
käden vasemman hansikkaan.
Näytti, portaita loputtomiin,
vaikka tiesin – kolme vaan!
Vaahteroissa syksy kutsuu,
kuiskailee: ”Kuole kanssani!
Minut petti kova kohtaloni,
synkeä, arvaamaton julmuri”.
Vastasin: ”Kulta, rakas!
Niin minutkin. Kuolen kanssasi…”
Viimeisestä kohtaamisesta kertoo lauluni.
Vilkaisin taloa tummuvaa.
Vain makuuhuoneesta kajastaa
kynttilänvaloa kalseaa.
-Alma Ahmatova-
29. Syyskuuta 1911  






Toisen sydän on tuntematon valtakunta.

6 kommenttia:

  1. Kiitos laulusta, videosta ja runosta!!

    Oikein mukavaa viikonloppua sinulle, ULLERINA.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäistä sunnuntaipäivän jatkoa sinulle Aili-mummo!

      Poista
  2. Katumus on välillä paikallaan, vaikka se välillä turhaa onkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka nyt tekisikään sellaista, jota pitäis katua ;)

      Poista
  3. Ihmisrievun useimmin toistamat sanat: Voi miksen minä... tai voi miksi minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katumuksen sanojako tuollaiset?
      Mietitäänpä hetkisen...

      Miksi me sitten teemme sellaista mitä pitäisi katua?
      Miksi emme jaksa miettiä sanomisiamme?
      Miksi.. miksi ja miksi???

      Poista