maanantai 27. toukokuuta 2013

Kevätaamu

 
 
 
Kun aamun-pitkin varjoin koivut hohti,
luo ruusupensaan valkean sun vein.
Se vielä välkkyi kastekimaltein,
mut kaikki kukat hymys meitä kohti.
 
Syvälle niiden poveen kultaiseen
kurottui päivä, sydänpohjaan hamaan.
Ma taitoin ruusun, yöllä puhjenneen,
sen terää suutelin, ja lehteen samaan
veit kuumat huules syvään hengähtäin.
 
Oi, miten silmiäsi sydän säikkyi,
se miten löikään, kun sun hymys näin!
Mut kaiken alta öiset sanas läikkyi.
Niin aukes portti syliin Satumaan.
 
Sen yli väikkyi ensi eron miekka.
Tie viittoi, kullan-kosteana hiekka,
ja nurmi kimalteli loisteessaan.
-Saima Harmaja-
    23.2.1935
 
 
 
 
 
Kesäistä kevätmieltä toivon sinulle ♥

6 kommenttia:

  1. Kiitoksia Ulleriina. otetaan ilomielin vastaan ja varastetaan kukata:)

    VastaaPoista
  2. Kuinka tunteikas olikaan Saima Harmaja, ja surullinen. Kukat virittävät meidät muutkin tunteisiin : )

    VastaaPoista
  3. Saimi Harmajan runot ovat niin kauniita!
    Ja kukkasi on kauniita myöskin, tosi kauniita!

    VastaaPoista
  4. Kiitos hienosta postauksesta, Ullis!
    Kaikki oli erinomaisen ihanaa..:)))

    VastaaPoista
  5. Ulleriina Erittäin kaunis kuvat ja video Kiitos vierailusta Cheers

    VastaaPoista
  6. Kevät on vaihtunut kesään, erikoisena luonnonilmiönä vuosiin..
    Kiitän kommenteistanne Mustis, Mayo, Harakka, Aili-mummo ja José Ramón ♥

    Aurinkoa ja kaunista oloa kaikille!

    VastaaPoista